Ero sivun ”Mitsubishi A6M Reisen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Versiot: Lähteistyksen sivuskaalaa laajennettu, sillä kahdesta jap. häv. lent. kerrotaan 3 eri v-kohdassa. Wikilinkitystä lisätty.
p ooo > oo
Rivi 80:
==Palveluksessa ja uusia versioita==
 
Zeron kevyt rakenne sekä pieni siipikuormitus mahdollistivat hyvät kaartotaisteluominaisuudet. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Curtiss P-40|P-40 Tomahawk]], [[Grumman F4F Wildcat|F4F Wildcat]] ja brittiläisten [[Hawker Hurricane]] -hävittäjät olivat usein pulassa Zeron kanssa ensimmäisen sotavuoden ajan - osaksi lentäjien puutteellisen kokemuksen, mutta myös virheellisen ilmataistelutaktiikan vuoksi, kunnes liittoutuneet kehittivät sopivat taistelumenetelmät Zeroa vastaan. Paras niistä oli käyttää hyväksi Zeron huonohkoa syöksynopeutta, hyökkäämällä nopeusedun turvin Zeron kimppuun yläpuolelta ja irtautumalla taistelusta - jatkaen syöksyä Zeron ohi. [[F6F Hellcat]]in saavuttua rintamalle, myös Zeron suuri nousunopeusetu tasoittui. Silti Zero oli erittäin vaarallinen vastustaja, etenkin kokeneen japanilaispilotin käsissä sodan loppuun asti.
 
A6M:n ensimmäinen palveluskäyttöversio oli A6M2 tyyppi 11, joka tuli laivueisiin 1940 lopussa. Toisen maailmansodan alussa sarjatuotanto oli aloitettu, ja tuotantomallina oli A6M2 tyyppi 21, jossa oli tukialuskoukku, kääntyvät siivenkärjet ja ahtimella varustettu Nakajima Sakae -moottori. Loppuvuodesta 1942 palvelukseen tuli A6M3 tyyppi 32, jossa oli tylpät siivenkärjet ja joka sai liittoutuneiden koodistossa nimen ”Hamp”. Koneen lopullinen sarjatuotantomalli, A6M5, jossa oli edeltäjiään tehokkaampi moottori ja parempi aseistus, tuli laivuekäyttöön loppuvuodesta 1943. Tämä malli palveli kaikilla japanilaisilla [[lentotukialus|lentotukialuksilla]] (sikäli, kun niitä enää oli jäljellä säilyneinä) sodan loppuun asti.<ref>Humble, 1976: s. 51</ref>
Rivi 90:
'''A6M2, tyyppi 0 Malli 11'''
 
Samaan aikaan kun Japanin laivasto testasi kahta ensimmäistä prototyyppiä, kolmanteen malliin ehdotettiin 940&nbsp;hp (700&nbsp;kW) Nakajima Sakae -moottoria. Mitsubishillä oli jo ennestään samaan luokkaan kuuluva moottori, joten he olivat haluttomia käyttämään Sakaen vastaavaa. Kun ensimmäinen Sakae - mooottorinenmoottorinen versio A6M2 valmistui tammikuussa 1940, moottori auttoi Zeroa jopa ylittämään alkuperäiset suoritusvaatimukset.
 
Uusi versio osoittautui niin lupaavaksi, että laivasto käski rakentaa 15 kappaletta hävittäjiä ja lähettää ne [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan rintamalle]] jo ennen kuin testit oli käyty loppuun. Koneet saapuivat Mantšuriaan toukokuussa [[1940]] ja niistä saatiin ensimmäiset kokemukset Chongqingissa heinäkuussa. Koneet osoittautuivat ylivoimaisiksi Neuvostoliiton [[Polikarpov I-16]] ja [[I-153]]- hävittäjiin verrattuna, vaikka nämä koneet olivat vaarallisia A5M-mallille. Eräässä yhteenotossa 13 Zeroa ampui alas 27 I-15- ja I-16-konetta kolmessa minuutissa ilman omia tappiota. Kuultuaan Kiinan kokemuksista laivasto tilasi A6M2 tyyppi 0 malli 11:ta välittömästi tuotantoon.
Rivi 124:
- A6M5b Malli 52b panssarilasisella tuulilasilla, polttoainesäiliön palonsammuttimella sekä 13,2&nbsp;mm tyyppi 3 Browning konekiväärillä, joka korvasi 7,7&nbsp;mm Tyyppi 97 konekiväärin moottorin suojapellityksessä.
 
- A6M5c Model 52c ”Hei” panssaroinnilla ohjaamon tuulilasissa sekä ohjaajan tuolissa. Versio oli myös aseistettu kolmella 13,2 (yksi moottorin suojapellityksessä ja kaksi siivissä) sekä kahdella Tyyppi 99-II tykillä (yksi kummassakin siivessä). Koneeseen voitiin asentaa joko 367 litran lisäpolttoainesäiliö tai sen sijaan 250&nbsp;kg:n pommi. Mallin huippunopeus oli 540&nbsp;km tunnissa ja se saavutti 8&nbsp;000 metrin korkeuden alle kymmenessä minuutissa.
 
- A6M5d-S yöhävittäjäversio aseistettuna ylöspäin ampuvalla ([[Schräge Musik]]-tyyppisellä) 20&nbsp;mm Tyyppi 99 tykillä.
 
- A6M5-K kaksipaikkainen koulutusversio
 
'''A6M6c'''