Buthan daguurit kasvattivat perinteisesti lähinnä [[hirssi|hirttä]], [[tattari]]a ja kasviksia. Kun kiinalaisia alkoi muuttaa alueelle, maanviljelyn ohella alettiin harjoittaa metsästystä ja metsänhoitoa. Hailarin daguurien elinkeinot olivat paljolti samat, paitsi että karjanhoito korvasi sittemmin maanviljelyn pääelinkeinona. Daguurien talot ovat kiinalaistyylisiä. Monista muista mongolikansoista poiketen daguurit eivät harjoita [[buddhalaisuus|buddhalaisuutta]], vaan seuraavat edelleen [[šamanismi|šamanistista]] uskoaan. Šamaanit eli ''yadganit'' ovat miehiä tai naisia ja he muun muassa parantavat fyysisiä ja henkisiä sairauksia.<ref name="EMME" />
[[Daguurin kieli]] on [[mogholinmogolin kieli|mogholinmogolin]] ohella [[mongolikielet|mongolikielistä]] arkaaisimpia. Vaikutteita kieleen on tullut jo hävinneestä kitaanin kielestä ja erityisen voimakkaita vaikutteita mantšusta.<ref name="EMME" /> Jotkut tutkijat ovatkin pitäneet daguuria mantšun tavoin pikemminkin tunguusikielenä kuin mongolikielenä. Suurin osa pitää sitä kuitenkin mongolikielenä. Kieli jakautuu Buthan, Qiqiharin, Hailarin ja Ilin murteisiin. Qiqiharin murteella on noin 40 000 puhujaa, Buthan murteella saman verran, Hailarin murteella noin 15 500 ja Xinjiangissa puhutulla Ilin murteella on noin 5 000 puhujaa.<ref name="EDC" /> Suurin osa daguureista puhuu myös muita kieliä, kuten mongolia, [[kiinan kieli|kiinaa]] tai [[evenkin kieli|evenkkiä]]. Daguurin kielinen kirjallisuus syntyi 1800-luvulla ja sitä kirjoitettiin aluksi mantšulaisin kirjaimin. [[Changshing]] (1809-1885?) kirjoitti runoja ja matkakertomuksia, [[Mamegchi]] kritisoi samanlaisissa kirjoituksissaan buddhalaista taikauskoa ja [[Qin Tongpu]] (1865?-1940?) kertoi lauluissaan tavallisesta elämästä.<ref name="EMME" />
