Ero sivun ”Pakkoyrittäjä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Näennäisyrittäjä: Näennäisyrittäjä vs. pakkoyrittäjä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Pakkoyrittäjälle on tyypillistä, ettei hän ole harkinnut yrittäjyyttä. Yrittäjyyteen joudutaan työelämässä tapahtuneen pettymyksen, esimerkiksi työttömyyden kautta. Pettymys heijastuu pakkoyrittäjän uraan ja erottaa pakkoyrittäjän "tavallisesta" yrittäjästä.<ref name=okko/>
Yllä olevasta poiketen pakkoyrittäjyydeksi on myös kutsuttu tilannetta, jossa yrittäjänä toimiminen on henkilön ainoa vaihtoehto hankkia elanto. Tällainen tilanne on ollut yleinen eräissä kehitysmaissa. Sen sijaan kehittyneissä teollisuusmaissa kuten Suomessa sellainen pakkoyrittäjyys on vähäistä.<ref name=pakkoyrittajyysei/>
== Vastentahtoisten yrittäjien määrä ==
Rivi 13 ⟶ 15:
Pakkoyrittäjyys on toisinaan nähty ''näennäisyrittäjyytenä''. Sitä on kritisoitu mm. siitä, että se olisi [[työnantaja|työnantajien]] keino välttää työnantajavelvollisuuksia ja säästää kustannuksia. Näennäisyrittäjän työtä tilaava yritys voi kritiikin mukaan sanella työn ehdot ilman [[työehtosopimus|työehtosopimuksen]] tai lainsäädännön palkansaajalle takaamaa minimiturvaa. Näennäisyrittäjän toimeentulo ja [[sosiaaliturva]] on herättänyt huolta.<ref name=mattila>[http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305545690711 Noora Mattila: Pakkoyrittäjyys yleistyy Suomessa rajusti] Helsingin Sanomat 21.9.2011</ref><ref>[http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2011/12/14/Pakkoyritt%C3%A4jyys+on+ty%C3%B6n+polkumyynti%C3%A4/2011112570434/68 Jukka Kärnä: Pakkoyrittäjyys on työn polkumyyntiä] Etelä-Saimaa 14.12.2011</ref><ref>[http://yle.fi/uutiset/pakkoyrittajyys_vakiintuu_tyoelamassa/6196162 Yle.fi: Pakkoyrittäjyys vakiintuu työelämässä] 5.7.2012</ref>
Näennäisyrittäjyys liittyy työnantajien haluun ulkoistaa palkkatyötä yrittäjätyöksi. Työnantajat tavoittelevat kilpailukykyä keskittymällä omaan ydinosaamiseensa. Tämän saavuttamiseksi työnantajat ovat mm. ulkoistaneet ydintoimintoihinsa kuulumattomia työntekijöitään yrittäjiksi, joilta ne sitten ostavat palveluita. Jos ostava yritys määrittelee palvelun hinnan ja estää yrittäjää tarjoamasta palveluita myös muille asiakkaille, yrittäjällä ei ole todellisia mahdollisuuksia kilpailla markkinoilla ja valita asiakkaitaan. Toisin kuin palkansaajana, yrittäjä ei saa tuloja ajalta, jolloin hän on sairaana, lomalla tai työtä ei ole. Toisin sanoen näennäisyrittäjä kantaa yrittäjäriskiä, mutta hänellä ei ole riittäviä mahdollisuuksia voiton tavoitteluun tai toiminnan kehittämiseen. On esitetty, että tällaista näennäisyrittäjyyttä ei tulisi kutsua pakkoyrittäjyydeksi tai ylipäätään yrittäjyydeksi, sillä siinä eivät täyty yrittäjyyden edellytykset ja määritykset.<ref name=pakkoyrittajyysei>[http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1305552283974 Hytti, Ulla – Heinonen, Jarna: Pakkoyrittäjyys ei aina edes ole yrittäjyyttä] 29.12.2011</ref>
Mm. [[SAK]] ilmoittaa tavoitteekseen pakko- ja näennäisyrittäjyyden estämisen.<ref>[https://www.sak.fi/tyoelama/sakn-kannat/itsensa-tyollistaminen SAK:n kannat: Itsensä työllistäminen] Viitattu 16.1.2014</ref>
| |||