Ero sivun ”Emy Storm” versioiden välillä

Sachs auttoi Stormin ensimmäiseen työpaikkaansa [[Gösta Terserus]]in studiolla [[Munkbron]]issa. Hän sai pienen roolin Ingmar Bergmanin ''[[Tolvskillingsoperan]]''issa [[Intima Teatern]]issa vuonna 1950. Tätä ennen hän oli jo esiintynyt pikkuroolissapikkurooleissa elokuvissa, kuten ''Banketten'' (1948) ja ''Anderssonskans Kalle'' (1950). Storm jatkoi teatteriopintoja 1951-1953 [[Kuninkaallisen draamateatterin oppilaskoulu]]ssa, josta hänet kiinnitettiin [[Riksteatern]]iin ja myöhemmin vuonna 1956 Norrköping-Linköpingin kaupunginteatteriin. Esiinnyttyään jonkin aikaa [[Kungliga Dramatiska Teatern|Dramatenilla]] hän siirtyi vuonna 1962 [[Malmön kaupunginteatteri]]in, jossa hän pysyi aina vuoteen 1983 saakka.<ref name=bio/>

Stormia on kutsuttu ruotsalaisen teatterin ''mesta morsa'':ksi ja hän sai omien sanojensakin mukaan heti kypsiä naishahmoja kuvaavia rooleja. Tärkeimpinä rooleinaan hän on itse pitänyt [[Federico García Lorca]]n näytelmiä. Elokuva- ja televisioyleisö tuntee hänet puolestaan parhailleen äitirooleistaan elokuvissa ''Kvarteret Korpen'' (1963), Vaahteramäen Eemeli -elokuvasarjassa 1970-luvulla sekä [[Hedebyborna]] televisiosarjassa vuosina 1978, 1980 ja 1982. Storm on myös toiminut yhdistyselämässä ''Kulturarbetarnas Socialdemokratiska förening'':issa. Hänet palkittiin vuonna 1979 [[Kvällposten]]in Thalia-palkinnolla ja vuonna 1997 [[Teaterförbundet]]in [[Gösta Ekman]] -stipendillä.<ref name=bio/>