Ero sivun ”Julius Immanuel Bergh” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Herännäispappi: w |
→Herännäispappi: Lauri > Lars |
||
Rivi 10:
==Herännäispappi==
Julius Immanuel Berghin uskonnollisuus ilmeni jo varhain. Hän liittyi [[Herännäisyys|herännäisyyteen]] opiskellessaan [[Helsinki|Helsingissä]]. Vieraillessaan veljensä, [[Nurmijärvi|Nurmijärven]] kappalaisen Johan Fredrik Berghin luona, hän tutustui sikäläiseen herännäisyyteen. Myös loma-aikoina Suonenjoella hän seurasi herännäisyyden leviämistä.<ref name="rosendal1902_s392-395">Rosendal 1902: 392–395.</ref> 1830-luvulla hän oli Helsingin heränneiden ylioppilaiden, niin sanottujen yliopistopietistien, johtomiehiä [[
Kun herännäisliike oli hajoamassa Paavo Ruotsalaisen ja [[Fredrik Gabriel Hedberg]]in ja heidän kannattajiensa riitoihin, Bergh oli aktiivisesti mukana osapuolten välisissä keskusteluissa ja väittelyissä. Herännäisyyden suuressa skismassa 1850-luvun alussa, jolloin suurin osa papeista irtaantui liikkeestä ja etenkin [[Niilo Kustaa Malmberg|N. G. Malmbergista]], Bergh säilytti välinsä Malmbergiin. Hänen oppineisuutensa ja pyrkimykset sivistyksen edistämiseen aikaansaivat kuitenkin vieroksuntaa herännäisyyden talonpoikaispiireissä.<ref name="Ruuth" /><ref name="Murtorinne 2003" /> Limingassa Jonas Lagukselta vaikutteita saaneet heränneet vieroksuivat muun muassa Berghin pappilan tuvassa pitämien [[seurat|seurojen]] muotoja, kuten [[Raamattu|Raamatun]] lukua perinteisen [[postilla|postillojen]] ja hartauskirjallisuuden luvun asemesta sekä [[virsikirja]]n käyttöä [[Siionin virret|Siionin virsien]] asemesta. Eripura tuli ilmeiseksi, kun kappalaiseksi 1868 tullut Emil August Wichmann alkoi pitää omassa pappilassaan vanhan perinteen mukaisia seuroja samaan aikaan kuin Bergh isossa pappilassa. <ref name="rosendal1915_s347">Rosendal 1915: 347.</ref>
|