Ero sivun ”Indonesia” versioiden välillä

Sukarno siirtyi demokratiasta kohti autoritaarisempaa hallintoa. Hän säilytti valtansa tasapainottelemalla toisiaan vastustavien voimien, armeijan, islamin ja [[Indonesian kommunistinen puolue|kommunistien]] (PKI) kanssa.<ref>Ricklefs, 1991, s. 237–280.</ref> [[Syyskuun 30. päivän liike|Vallankaappausyritys 30. syyskuuta 1965]] sai vastaansa armeijan, joka johti väkivaltaisia [[Indonesian puhdistukset 1965–1966|kommunisminvastaisia puhdistuksia]]. Niiden aikana PKI:tä syytettiin kaappausyrityksestä ja puolue käytännössä tuhottiin.<ref>Friend, 2003, s. 107–109; Ricklefs, 1991, s. 280–283, 284, 287–290.</ref> Satoja tuhansia ihmisiä surmattiin.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=John Roosa and Joseph Nevins |Ajankohta=5. marraskuuta 2005|Osoite=http://www.counterpunch.org/roosa11052005.html|Nimeke=40 Years Later: The Mass Killings in Indonesia |Julkaisija=Counterpunch|Luettu=19. joulukuuta 2007}}</ref> Armeijan päällikkö, kenraali [[Suharto]], syrjäytti poliittisesti heikentyneen Sukarnon, ja hänet nimitettiin muodollisesti presidentiksi maaliskuussa 1968. Hänen [[Uusi järjestys|Uuden järjestyksen hallintoaan]] kannatti [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] hallitus,<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Adrian Vickers|Nimeke=A History of Modern Indonesia|Julkaisija=Cambridge University Press|Sivut=163|Vuosi=2005}}; {{Kirjaviite|Tekijä=David Slater|Nimeke=Geopolitics and the Post-Colonial: Rethinking North-South Relations|Julkaisupaikka=London|Julkaisija=Blackwell|Sivut=70|Vuosi=}}</ref> joka rohkaisi ulkomaiden investointeja Indonesiaan. Ne olivat merkittävä tekijä seuraavan kolmen vuosikymmenen taloudellisessa kasvussa mutta myös hallinnon suorittamissa joukkoteurastuksissa.