Ero sivun ”Riimukirjoitus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) p kv |
poistin lähteettömät väitteet, korjasin väärän tai ainakin epäselvän ja harhaanjohtavan kohdan "runosta" |
||
Rivi 44:
''Riimu'' on vanha suomalainen sana siitäkin huolimatta, ettei [[Suomen kieli|suomea]] yleisimmän käsityksen mukaan ole koskaan kirjoitettu riimuilla. Ruotsalainen harrastajatutkija Ove Berg väittää kuitenkin vuonna 2003 julkaistussa kirjassaan ''Runsvenska: svenska finska''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Berg, Ove | Nimeke=Runsvenska, svenska, finska | Julkaisupaikka=Gällivare | Julkaisija=Skrivkammaren i Gällivare | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 91-631-2986-8 | Kieli={{sv}} }}</ref> tulkinneensa Ruotsin eteläosista löytyneiden riimukivien tekstejä suomen kielen avulla<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.sr.se/cgi-bin/sisuradio/nyheter/artikel.asp?artikel=375080 | Nimeke=Tutkijat lukevat suomea Ruotsin riimukivistä | Ajankohta=26.2.2004 | Julkaisija=Sisuradio | Viitattu=7.4.2010}}</ref>
Suomen kielessä riimu on tarkoittanut joissakin [[Murre|murteissa]] viiltoa, naarmua tai raaputusta. ''Riimustaminen'' oli viillon tekemistä tai naarmuttamista. ''Riimustus'' oli [[koriste]]kuvio esimerkiksi puussa tai luussa. [[Riimusauva]] eli ''pirkka'' oli puusauva, johon oli merkitty viilletyin kuvioin [[kalenteri]].
Suomenkielinen sana "runo" on vanha germaaninen laina, joka on alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä ja jolla on samaa juurta kuin ruotsin "runa", joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.<ref> Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja</ref> Toisen teorian mukaan germaaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- "kaivaa, kaivertaa".<ref>Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001, ISBN 978-3-11-017473-1</ref>
== Katso myös ==
| |||