Ero sivun ”Pavel Tšistjakov” versioiden välillä

'''Pavel Petrovitš Tšistjakov''' ([[5. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 23. kesäkuuta)</small> [[1832]] Prudy, [[Tverin kuvernementti]] – [[11. marraskuuta]] [[1919]] [[Puškin (kaupunki)|Puškin]]) oli venäläinen taidemaalari ja useiden muiden tunnettujen taidemaalarien opettaja.

 

Tšistjakov syntyi talonpoikaisperheeseen Tverin kuvernementissa. Hän opetteli nuorena piirtämään, valmistui hyvin arvosanoin koulusta ja pääsi vuonna 1849 oppilaaksi [[Pietarin taideakatemia]]an. Tšistjakovin läpimurto oli vuonna 1861 taideakatemian lopputyöksi valmiin aiheen pohjalta tehty keskiajalle sijoittuva [[historiamaalaus]] ''Suuriruhtinatar Sofia Vitovtovna Vasili Sokean häissä'', jossa hän näki paljon vaivaa luodakseen yksityiskohdista autenttisia ja henkilöistä uskottavia. Taideakatemia hankki maalauksen ja lähetti sen vuoden 1862 [[Lontoon maailmannäyttely 1862|Lontoon maailmannäyttelyyn]]. Tšistjakov sai yhtenä kolmesta taiteilijasta kultamitalin ja oikeuden kuuden vuoden opinomatkaan ulkomaille. Hän opiskeli [[Rooma]]ssa ja vietti useita vuosia Italiassa, jossa hän maalasi maisemia ja henkilökuvia tavallisista ihmisistä. Palattuaan Venäjälle Tšistjakov toimi vuodesta 1872 Pietarin taideakatemian opettajana. Hän keskittyi enemmän opetustyöhönsä kuin maalaamiseen ja monet hänen maalauksistaan jäivät keskeneräisiksi. Lisäksi opiskeluvuosina alkanut toistuva sairastelu teki hänen maalaustyöstään katkonaista ja vaikeaa. Tšistjakov joutui etenevän kroonisen sairauden vuoksi vähitellen luopumaan kokonaan maalaamisesta elämänsä viimeisen neljänkymmenen vuoden ajaksi.<ref name="mejias">Iliana Mejias-Ojajärvi: ''Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle'', s. 66–72, 161, 178. WSOY, Helsinki 2006.</ref>