Ero sivun ”Pavel Tšistjakov” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: thumb|210px|Pavel Tšistjakov, [[Ilja Repinin maalaama muotokuva vuodelta 1878.]] '''Pavel Petrovitš Tšistjakov''' (5. heinäkuuta <small...
 
p kirjan kuvatekstissä lukee kylläkin noin, mutta koitetaan pitää tämä yhdenmukaisena edes itsensä kanssa
Rivi 2:
'''Pavel Petrovitš Tšistjakov''' ([[5. heinäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 23. kesäkuuta)</small> [[1832]] Prudy, [[Tverin kuvernementti]] – [[11. marraskuuta]] [[1919]] [[Puškin (kaupunki)|Puškin]]) oli venäläinen taidemaalari ja useiden muiden tunnettujen taidemaalarien opettaja.
 
[[Tiedosto:Pavel Chistyakov1861.jpg|thumb|275px|''Suuriruhtinatar Sofia Vitovtovna suuriruhtinas Vasili PimeänSokean häissä 1433 anastamassa Vasili Kierosilmältä DimitriDmitri Donskoin vyötä'' (1861).]]
Tšistjakov syntyi talonpoikaisperheeseen Tverin kuvernementissa. Hän opetteli nuorena piirtämään, valmistui hyvin arvosanoin koulusta ja pääsi vuonna 1849 oppilaaksi [[Pietarin taideakatemia]]an. Tšistjakovin läpimurto oli vuonna 1861 taideakatemian lopputyöksi valmiin aiheen pohjalta tehty keskiajalle sijoittuva [[historiamaalaus]] ''Suuriruhtinatar Sofia Vitovtovna Vasili Sokean häissä'', jossa hän näki paljon vaivaa luodakseen yksityiskohdista autenttisia ja henkilöistä uskottavia. Taideakatemia hankki maalauksen ja lähetti sen vuoden 1862 [[Lontoon maailmannäyttely 1862|Lontoon maailmannäyttelyyn]]. Tšistjakov sai yhtenä kolmesta taiteilijasta kultamitalin ja oikeuden kuuden vuoden opinomatkaan ulkomaille. Hän opiskeli [[Rooma]]ssa ja vietti useita vuosia Italiassa, jossa hän maalasi maisemia ja henkilökuvia tavallisista ihmisistä. Palattuaan Venäjälle Tšistjakov toimi vuodesta 1872 Pietarin taideakatemian opettajana. Hän keskittyi enemmän opetustyöhönsä kuin maalaamiseen ja monet hänen maalauksistaan jäivät keskeneräisiksi. Lisäksi opiskeluvuosina alkanut toistuva sairastelu teki hänen maalaustyöstään katkonaista ja vaikeaa. Tšistjakov joutui etenevän kroonisen sairauden vuoksi vähitellen luopumaan kokonaan maalaamisesta elämänsä viimeisen neljänkymmenen vuoden ajaksi.<ref name="mejias">Iliana Mejias-Ojajärvi: ''Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle'', s. 66–72, 161, 178. WSOY, Helsinki 2006.</ref>