Avaa päävalikko

Muutokset

6 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
Venäjän vuoden [[1917]] vallankumouksen jälkeen Djagilev jäi pysyvästi ulkomaille. Neuvostohallitus ei sallinut hänen paluutaan takaisin ja teki hänestä esimerkin porvarillisesta rappiosta. Neuvostoliiton taidehistoria ei häntä juuri maininnut, ja hän pysyi yli 60 vuotta tavallisten venäläisten tietämättömissä.
 
Djagilev työsti [[Pjotr Tšaikovski]]n teoksen [[Prinsessa Ruusunen]] (opus 66, baletti) [[Lontoo]]seen vuonna [[1921]] nimellä ''The Sleeping Princess'' (kor. [[Marius Petipa]], Bronislava Nižinska). Yleisö otti esityksen vastaan myönteisesti, mutta taloudellista menestystä siitä ei tullut. Lontoon esityksen esittäjäjoukossa oli myös legendaarinen kuuluisa ballerina [[Olga Spessivtseva]]. Viimeisinä toimintavuosinaan Venäläistä balettia pidettiin liian ”intellektuellina”, liian ”taiteellisena”. Toisaalta seuruetta repivät sisäiset ristiriidat sekä vaivasivat ainaiset rahavaikeudet. Viimeiset esiintymiskaudet Pariisissa ja Lontoossa 1929 olivat kuitenkin menestyksekkäitä. Djagilevin kuoleman jälkeen seurue kuitenkin hajosi. Monet Djagilevin Venäläisen baletin jäsenet olivat kuitenkin nuoria ja he levittivät Ballets russes'n perintöä ympäri maailmaa jatkaessaan uraansa muualla. Heidän mukanaan syntyi vahva tanssitraditio etenkin [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], jossa vaikutti [[George Balanchine]] sekä Britteinsaarille, jossa vaikuttivat eritoten tanssijat [[Ninette de Valois]] sekä [[Marie Rambert]]. Seurueen viimeisestä miestanssijatähdestä [[Serge Lifar]]ista tuli Pariisin oopperan baletin pitkäaikainen johtaja.
[[Kuva:Nijinsky (1890-1950) photographed at Krasnoe Selo, summer 1907.jpg|thumb|left|250px|Lahjakas tanssija ja koreografi Vatslav Nižinski (1890–1950) Krasnaja Selossa vuonna 1907.]]