Ero sivun ”Epämetalli” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kumottu muokkaus; tahallinen kirjoitusvirhe |
||
Rivi 1:
'''Epämetallit''' ovat [[alkuaine]]ita, jotka eivät käyttäydy kuten [[metalli]]t. Epämetallit muodostavat usein [[kovalenttinen sidos|kovalenttisia sidoksia]]. Epämetallit ovat yleensä kaasuja tai kiinteitä aineita. Jotkut epämetallit (esimerkiksi [[jodi]]) ja [[puolimetalli]]t (esimerkiksi [[pii (alkuaine)|pii]]) kuitenkin kiteytyvät metallinkiiltoiseen muotoon, joten epämetallin käsite on määriteltävä aineen kemian eikä ulkonäön mukaan.
Varsinaisia epämetalleja ovat [[hiili]], [[typpi]], [[happi]], [[fosfori]], [[rikki]] ja [[seleeni]], halogeenit ([[fluori]], [[kloori]], [[bromi]], jodi ja [[astatiini]]) ja jalokaasut ([[helium]], [[neon]], [[krypton]], [[argon]], [[ksenon]] ja [[radon]]) joskus myös puolimetallit ([[boori]], pii, [[germanium]], [[arseeni]], [[antimoni]], [[telluuri]] ja [[polonium]]). [[Vety]] lasketaan usein
Alkuaineina epämetallit ovat vakaita eivätkä reagoi aggressiivisesti. Ne eivät muodosta metallisidoksia, joten niillä ei ole metallikiiltoa sekä niiden [[lämmönjohtavuus|lämmön-]] ja [[sähkönjohtavuus|sähkönjohtokyky]] on huono. Hiili on kiinteä, jonkin verran sähköä johtava aine, jonka esiintyy standardiolosuhteissa [[grafiitti]]na tai [[amorfinen aine|amorfisena]] eli [[aktiivihiili|aktiivihiilenä]]. Typpi, happi, vety ja halogeeneista fluori ja kloori ovat kaksiatomisia kaasuja. Fosfori, rikki ja seleeni muodostavat moniatomisia rakenteita, joten ne ovat kiinteitä, kiteytyviä aineita. Kiinteät epämetallit eivät liukene veteen, kaasumaiset vain vähän, eivätkä kummatkaan reagoi [[vesi|veden]] kanssa kuten halogeenit.
|