Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa ,  5 vuotta sitten
p
Vitamiinit opittiin tuntemaan vasta 1900-luvun alkupuolella. Niiden [[puutostaudit]] on tunnettu satoja, jopa tuhansia vuosia, ja joitakin ruoka-aineita, joiden nykyisin tiedetään sisältävän runsaasti vitamiineja, on jo vanhastaan pidetty terveellisinä. [[Muinainen Egypti|Muinaiset egyptiläiset]] tiesivät, että [[hämäräsokeus]], jonka nykyisin tiedetään tavallisimmin johtuvan A-vitamiinin puutteesta, voitiin parantaa syömällä [[Maksa (ruoka)|maksa]]a.<ref name="Challem"/> Kun [[renessanssi]]aikana alettiin tehdä suuria [[löytöretki]]ä ja muita entistä pidempiä meri­matkoja, niihin osallis­tuneet eivät pitkään aikaan saaneet syödäkseen tuoreita [[hedelmä|hedelmiä]] tai [[vihannes|vihanneksia]], mistä aiheutui vitamiinien puutos­tauteja.<ref>{{lehtiviite | Kirjoittaja = R. A. Jacob | Otsikko = Three eras of vitamin C discovery | Julkaisu = Subcell Biochem|Numero = 25|Sivut = 1–16|Vuosi = 1996|pmid = 8821966 |doi = 10.1007/978-1-4613-0325-1_1 |Julkaisusarja = Subcellular Biochemistry |Tunniste = ISBN 978-1-4613-7998-0}}</ref>
 
Vuonna 1747 [[skotlanti]]lainen kirurgi [[James Lind]] havaitsi, että [[sitrushedelmät]] ehkäisivät tehokkaasti [[keripukki]]a, erityisen tuhoisaa tautia, jossa [[kollageeni]]a ei muodostu normaaliin tapaan, mikä johtaa haavojen heikkoon paranemiseen, veren­vuotoon [[ien|ikenistä]], vakavaan kipuun ja lopulta kuolemaan.<ref name="Challem">Jack Challem (1997). [http://web.archive.org/web/20051130103653/http://www.thenutritionreporter.com/history_of_vitamins.html "The Past, Present and Future of Vitamins"]</ref> Vuonna 1753 Lind julkaisi tutkielmansa ''Treatise on the Scurvy'', jossa hän suositteli [[sitruuna]]a keri­pukilta välttymiseksi. [[Britannian kuninkaallinen laivasto]] alkoi pian noudattaa suositusta. Sitä eivät kuitenkaan noudattaneet moneetmonet laivaston arktisten tutkimus­retki­kuntien jäsenet 1800-luvulla, sillä monet heistä uskoivat, että keri­pukki voitaisiin välttää paremmin noudattamalla tarkkaa [[hygienia]]a, säännöllisiä ruumiin­harjoituksia ja korkeaa moraalia laivalla oltaessa kuin minkään tietyn ruoka­valion avulla.<ref name="Challem"/> Tämän vuoksi arktisten retkikuntien vitsauksena pysyivät edelleen keri­pukki ja muut puutos­taudit. Kun [[Robert Falcon Scott]] 1900-luvun alussa teki kaksi tutkimus­retkeä [[Etelämanner|Etelä­manterellemantereelle]], vallitseva lääke­tieteellinen teoria oli, että keri­pukki aiheutui "tahriintuneiden" [[säilyke|säilykkeiden]] syömisestä.<ref name="Challem"/>
 
Kun puutos­tauteja alettiin 1800-luvun lopulla tutkia tarkemmin, tiedemiehet pystyivät vähitellen eristämään ja tunnistamaan joukon vitamiineja. [[Eläinkoe|Eläin­kokeissa]] todettiin, että [[rotta|rottien]] [[riisitauti]] voitiin parantaa [[kalaöljy]]stä saadulla [[lipidi]]llä, jonka sen vuoksi oletettiin sisältävän ainetta, joka sai aluksi nimen "antirachitic A". Nykyään siinä esiintyvää vaikuttavaa ainetta kuitenkin sanotaan [[D-vitamiini]]ksi.<ref>Bellis, Mary. [http://inventors.about.com/library/inventors/bl_vitamins.htm Vitamins&nbsp;– Production Methods The History of the Vitamins].</ref> Vuonna 1881 [[Venäjä|venäläinen]] kirurgi Nikolai Lunin tutki keripukin vaikutuksia [[Tarton yliopisto]]ssa.<ref name="nobel">{{verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/medicine/laureates/1929/hopkins-lecture.html | Nimeke = 1929 Nobel lecture | Julkaisija = Nobelprize.org | Viitattu = 4.9.2013}}</ref>. Hän ruokki [[hiiri]]ä keino­tekoisella seoksella, joka sisälsi kaikkia tuolloin tunnettuja [[maito|maidon]] aineksia: [[proteiini]]a, [[rasva]]a, [[hiilihydraatti|hiili­hydraatteja]] ja [[suola|suoloja]]. Hiiret, jotka saivat näitä eristettyjä aineksia, kuolivat, kun taas maitoa sellaisenaan saaneet yksilöt jäivät henkiin. Tästä hän päätteli, että "luontaisessa ruoassa kuten maidossa täytyy sen vuoksi olla, tunnettujen pääainesten lisäksi, myös pieniä määriä tunte­mattomia aineita, jotka ovat välttä­mättömiä elämälle." <ref name="nobel"/>
1 899

muokkausta