Ero sivun ”Dream Theater” versioiden välillä

'''Dream Theater''' eli '''DT''' on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalais]]-[[Kanada|kanadalainen]] [[progressiivinen metalli|progressiivista metallia]] soittava yhtye, jonka perustivat kolme [[Berklee College of Music]]in opiskelijaa vuonna [[1985]].

Dream Theateria pidetään [[Queensrÿche]]n ja [[Fates Warning]]in ohella tekijänä, jonka ansiosta progressiivinen metalli nousi suosituksi 1980-luvun lopussa ja [[1990-luku|1990-luvun]] alussa. [[Progressiivinen rock]] oli ollut alamaissa jo vuosikymmenen ajan, ja tyylilajin suosituimmat yhtyeet, kuten [[Yes]], [[Genesis (yhtye)|Genesis]] ja [[Rush (yhtye)|Rush]], olivat vaihtaneet tyyliään yksinkertaisemmaksi. Dream Theater otti vaikutteita progressiivisesta rockista, mutta lisäksi myös [[metallimusiikki|heavy metalistametal]]ista. Täten syntyi siihen aikaan ennenkuulumaton musiikkityyli, ''progressiivinen metalli''.

Tällä hetkellä Dream Theater on eräs tyylilajin suosituimmista yhtyeistä ja sen vaikutus näkyy myös monien myöhemmin perustettujen yhtyeiden tekemässä musiikissa. Esimerkiksi [[Spock'sSpock’s Beard]]in sekä [[Pain of Salvation]]in tuotannoissa on kuultavissa Dream Theaterin vaikutus nykyajan [[progressiivinen metalli|progressiiviseen metallimusiikkiin]]. Dream TheaterTheaterin levyjä on myynyt levyjäänmyyty maailmanlaajuisesti yli 10kymmenen miljoonaa kappaletta,<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Dream Theater dominates world charts |Osoite= http://knac.com/article.asp?ArticleID=7102 |Julkaisija= Knac.com |Viitattu= 7.3.2010 |Kieli= {{en}} }}</ref> joista yli 2kaksi miljoonaa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].

Dream Theater sai alkunsa [[Boston]]issa syyskuussa 1985, kun Berklee College of Musicissa opiskelleet [[kitara|kitaristi]] [[John Petrucci]], [[bassokitara|basisti]] [[John Myung]] ja [[rumpu|rumpali]] [[Mike Portnoy]] päättivät perustaa yhtyeen ajankulukseen. Kokoonpano täydentyi [[kosketinsoitin|kosketinsoittaja]] [[Kevin Moore]]n ja [[laulu|laulaja]] Chris Collinsin liityttyä mukaan. Yhtye valitsi nimekseen '''Majesty'''. Kaikki lopettivat opiskelunsa, jotta voisivat keskittyä yhtyeeseen täydellisesti.

Vuoden [[1986]] marraskuussa Chris Collins lähti yhtyeestä musiikillisienmusiikillisten erimielisyyksien takia. Yhtye sai uuden laulajan, [[Charlie Dominici]]n, marraskuussa [[1987]] ja aloitti keikkailun [[New York]]in ympäristössä. Suosio alkoi hiljalleen kasvaa, ja demonauha ''The Majesty Demos'' myytiin loppuun. Pian sen jälkeen yhtye joutui vaihtamaan nimensä, koska Majesty-niminen [[jazz]]-yhtye oli jo olemassa. Mike Portnoyn isä Howard Portnoy ehdotti nimeä '''Dream Theater''' nyt jo puretun, [[Kalifornia]]ssa sijainneen, sittemmin puretun elokuvateatterin mukaan. Ehdotus uudeksi nimeksi hyväksyttiin nopeasti. Suosion myötä yhtye sai levytyssopimuksen Mechanic Recordsille [[1988Mechanic Records]]ilta levytyssopimuksen 1988 ja aloitti debyyttialbuminsa tekemisen.

Vuonna [[1989]] julkaistu ''[[When Dream and Day Unite]]'' ei kuitenkaan ollut odotusten mukainen menestys, sillä levy-yhtiö ei juuri tukenut albumin julkaisua. Yhtyeen koko promootiokiertue koostui viidestä New Yorkin ympäristössä tehdystä konsertista. Yhtye antoi potkut Charlie Dominicille ja onnistui purkamaan sopimuksensa Mechanic Recordsin kanssa.

Seuraavat vuodet Dream Theater keskittyi musiikin säveltämiseen ja laulajan etsimiseen. Kesäkuussa 1990 eräänyhtye keikanjulkisti aikanaerään yhtyekonsertin julkistiaikana uudeksi laulajakseen Steve Stonen, joka kuitenkin erotettiin yhtyeestä pian heikon lavaesiintymisensä vuoksi.<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Dream Theater Tourography |Osoite= http://www.mikeportnoy.com/dates/tourography/?show=28 |Julkaisija= Mikeportnoy.com |Viitattu= 7.2.2010 |Kieli= {{en}} }}</ref> Uusi laulaja löytyi lopulta tammikuussa [[1991]].:<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Dream Theater – Band Members (Past and Present) |Osoite= http://www.mikeportnoy.com/aboutmike/faq/answers/38.aspx#394 |Julkaisija= Mikeportnoy.com |Viitattu= 7.2.2010 |Kieli= {{en}} }}</ref> Yli kahdenyli sadan200 ehdokkaan joukosta valittiin [[kanada]]lainen [[James LaBrie|Kevin LaBrie]]. Koska yhtyeessä oli jo Kevin, laulaja otti käyttöönsä toisen nimensä James. Yhtye palasi heti keikkailemaan ja sai seitsemän albumin levytyssopimuksen ATCO Recordsilta (nykyisin EastWest), joka kuuluu Elektraan.

Dream Theaterin seuraava albumi, vuonna [[1992]] julkaistu ''[[Images and Words]]'', oli valtaisa menestys. "Pull Me Under" -kappaleen saatua paljon radiosoittoa levy-yhtiö määräsi, että kappaleesta tehdään video. Se saavuttikin paljon suosiota [[Music Television]]illa. Albumin menestystä auttoi myös suuri maailmankiertue. ''Images and Words'' saavutti Yhdysvalloissa [[kultalevy]]yn ja [[Japani]]ssa [[platinalevy]]yn oikeuttavan levymyynnin. Vuonna [[1993]] Dream Theater lähti [[Eurooppa|Euroopan]] -kiertueelle. [[Lontoo]]n Marquee-klubilla pidetty konsertti nauhoitettiin ja julkaistiin live-albumina ''[[Live at the Marquee]]''. Tämän lisäksi [[Japani]]ssa pidetyistä konserteista kuvatut videot julkaistiin nimellä ''[[Images and Words – Live in Tokyo]]''.

Dream Theater palasi studioon äänittämään seuraavaa albumiaan toukokuussa [[1994]]. Juuri ennen kuin albumia alettiin miksata, Kevin Moore ilmoitti yllättäen lähtevänsä yhtyeestä. Moore halusi keskittyä oman musiikkinsa tekemiseen. Häntä eivät enää kiinnostaneet kiertue-elämä ja progressiivinen metalli kiinnostaneet, joten eroaminen oli ainoa vaihtoehto. Edellisiä albumeita raskaampi ja synkempi ''[[Awake]]'' ilmestyi lokakuussa 1994. Aluksi yhtye harkitsi palkkaavansa Kevin Mooren korvaajaksi [[Ruotsi|ruotsalaisen]] [[Jens Johansson]]in (joka sittemmin liittyi [[Stratovarius|Stratovariukseen]]), mutta jäsenten mieli muuttui heidän kuultua [[Jordan Rudess]]ista. Rudess kutsuttiin soittamaan koekeikalle [[Kalifornia]]an. Keikka meni erittäin hyvin, joten Rudessille tarjottiin paikkaa yhtyeessä. Samaan aikaan kuitenkin myös [[Dixie Dregs]] pyysi Rudessia kosketinsoittajakseen. Rudess päätti valita Dixie Dregsin, sillä hän ei perheensä takia halunnut sitoutua Dream Theaterin kokoiseen yhtyeeseen. Dream Theater päätti lopulta ottaa tilapäiseksi kosketinsoittajaksi maailmankiertueelleen [[Derek Sherinian]]in. Kiertueen aikana (laivamatkalla Ruotsista Suomeen) Derek päätettiin nimittää yhtyeen pysyväksi jäseneksi. Derek soitti ensimmäisen keikkansa virallisena jäsenenä [[Helsinki|Helsingin]] [[Tavastia-klubi]]lla [[22. helmikuuta]] vuonna [[1995]].

Kiertueen jälkeen Dream Theaterin fanit lähettivät levy-yhtiölle adressin[[adressi]]n, jossa he vaativat uskomattoman suosion saaneen "A Change of Seasons" -kappaleen julkaisua. Kappale oli alun perin sävelletty vuonna 1989 ja tarkoitettu ''Images and Words'' -albumille, mutta 17 minuutin pituuden takia levy-yhtiö käski jättää sen pois. Levy-yhtiö taipui fanien vaatimuksiin ja ''[[A Change of Seasons]]'' -minialbumi julkaistiin syyskuussa [[1995]]. 23-minuuttiseksi laajennetun nimikappaleen lisäksi se sisälsi live-äänityksiä cover-kappaleista.

Loppuvuonna [[1996]] Dream Theater vetäytyi jälleen studioon työstämään seuraavaa albumiaan. He kirjoittivat 140 minuuttia musiikkia, mukaan lukien 20-minuuttisen jatko-osan kappaleeseen "Metropolis Pt. 1: The Miracle and the Sleeper". Levy-yhtiö EastWest ei kuitenkaan antanut lupaa julkaista tuplalevyä, joten suuri määrä materiaalia oli siirrettävä Mike Portnoyn kellariin odottamaan tulevaa käyttöä. EastWest myös palkkasi [[Desmond Child]]in tekemään yhtyeen musiikista suuremmalle yleisölle soveltuvaa. Lopputulos julkaistiin syyskuussa [[1997]] nimellä ''[[Falling Into Infinity]]''. Se sai sekä faneilta että kriitikoilta pettyneen vastaanoton. Tämä oli erittäin vaikeaa aikaa yhtyeelle. Mike Portnoy oli niin turhautunut, että harkitsi jättävänsä yhtyeen.

[[KuvaTiedosto:Jordan Rudess Roma 2004.jpg|thumb|150px|[[Jordan Rudess]] ([[vuonna 2004]]).]]

Albumin julkaisun jälkeen Dream Theater lähti taas maailmankiertueelle. Kaksi Euroopassa pidettyä konserttia nauhoitettiin ja julkaistiin live-albumina (''[[Once in a LIVEtime]]'') ja videona (''[[5 Years in a LIVEtime]]''). Kiertueen jälkeen yhtye oli tauon tarpeessa. Mike Portnoy ja John Petrucci eivät kuitenkaan levänneet laakereillaan, vaan työskentelivät Jordan Rudessin ja [[Tony Levin]]in kanssa [[Liquid Tension Experiment]] -kokoonpanossa. Yhteistyö toimi niin hyvin, että he pyysivät uudelleen Rudessia liittymään yhtyeeseen. Tällä kertaa tarjoushän hyväksyi hyväksyttiintarjouksen, joten Derek Sherinian erotettiin ja Jordan Rudessista tuli Dream Theaterin historian kolmas kosketinsoittaja.

Vahingosta viisastuneena EastWest antoi seuraavaa albumia tehtäessä yhtyeelle täydellisen taiteellisen vapauden seuraavaa albumia tehtäessä. Dream Theater päätti laajentaa ''Falling into Infinity'' -äänitysten aikaan tehdystä 20-minuuttisesta kappaleesta [[konseptialbumi]]n. Lokakuussa [[1999]] julkaistu ''[[Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory]]'' olikin jälleen menestys ja sitä pidetäänkin yleisesti yhtenä yhtyeen parhaimmistaparhaista levytyksistä. Vuonna [[2001]] yhtye julkaisi ensimmäisen [[DVD]]|DVD:nsä]], ''[[Metropolis 2000: Scenes from New York]]''. Se saavutti Yhdysvalloissa kultalevyyn vaadittavan levymyynnin. Sama konsertti julkaistiin myös triplalevynä [[11. syyskuuta]] [[2001]]. Albumin julkaisu herätti kohua, sillä sen kansitaiteessa yhdistyi palava omena (muunnelma yhtyeen alkuaikoina käyttämästä palava sydän -symbolista ja New Yorkin lempinimestä ''Big Apple'') ja New Yorkin [[siluetti]], joka muistutti huomattavasti samana päivänä tapahtunutta [[Syyskuun 11. päivän iskut|terrori-iskua]]. Albumi vedettiin välittömästi pois myynnistä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen muutetullaerilaisella kansikuvalla.

Tammikuussa [[2002]] Dream Theater julkaisi tuplalevyn ''[[Six Degrees of Inner Turbulence]]''. Sen ensimmäinen levy sisältää viisi normaalia kappaletta. Toisella levyllä on 42-minuuttinen nimikappale, joka on Dream Theaterin toistaiseksi pisin kappale. Kriitikot ja ihailijat ylistivät albumia, ja se nousikinnousi [[Billboard]]in listalla sijalle 46 ja Billboardin Internet-listan ensimmäiseksi. Albumin julkaisua seurasi puolitoistavuotinen maailmankiertue, jonka aikana yhtye soitti entistä pitempiä konsertteja. Kesällä [[2003]] Dream Theater kiersi [[Pohjois-Amerikka]]a kahden muun progressiivisen metallin raskassarjalaisen, Queensrÿchen ja Fates Warningin, kanssa.

MyöhemminMarraskuussa saman vuoden marraskuussa2003 julkaistu ''[[Train of Thought]]'' on epäilemättä Dream Theaterin tähän mennessä raskain albumi tähän mennessä. Se sai kriitikoilta hyvät arvostelut, mutta osa perinteisemmän progressivisen rockin nimeen vannovista ihailijoista ei pitänyt näinniin raskaasta musiikista. Toisaalta yhtye sai tämän albumin ansiosta uusia ihailijoita modernimman metallimusiikin kuuntelijoista. Albumin julkaisun jälkeisellä kiertueella Dream Theater toimi [[Yes]]-yhtyeen lämmittely-yhtyeenä.

Vuonna [[2004]] Dream Theater julkaisi [[Tokio]]ssa pidetyssä konsertissa nauhoitetun livealbumin ja tupla-DVD:n ''[[Live at Budokan (Dream Theater)|Live at Budokan]]''. Sitä myytiin pian platinalevyn verran.

[[Tiedosto:Dream Theater - 01.jpg|240px|thumb|James LaBrie, John Myung ja Jordan Rudess (vuonna 2012).]]

Dream Theaterin kahdeksas studioalbumi ''[[Octavarium]]'' julkaistiin [[7. kesäkuuta]] [[2005]]. Albumin uusi rauhallinen ja tunteellinen tyyli aiheutti jälleen kiistaa fanienihailijoiden keskuudessa, mutta siitä huolimatta albumista tuli Dream Theaterin parhaiten listoilla menestynyt albumi. Se nousi Billboardin listalla sijalle 36 ja [[SuomiSuomen virallinen lista|Suomessa]] sijalle 2. Octavariumin julkaisun jälkeen yhtye lähti laajamittaiselle ''Gigantour''-nimiselle Pohjois-Amerikan kiertueelle [[Dave Mustaine]]n johtaman [[Megadeth]]in ja useiden muiden yhtyeiden kanssa. ''Octavarium'' oli viimeinen albumi vuonna 1991 Elektra Recordsin kanssa solmitusta levytyssopimuksesta.

Vuoden1. 2006huhtikuuta aprillipäivänä2006 Dream Theaterin 20-vuotista taivalta juhlistava ''Octavarium''-kiertueen New Yorkin [[Radio City Music Hall]]in konsertti nauhoitettiin. Tämä kiertueen loppuhuipentuma julkaistiin live-DVD:nä sekä live-CD:nä, joiden nimet ovat ''[[Score]]''. Konsertin jälkimmäisessä setissä Dream Theater esiintyy 20-henkisen sinfoniaorkesterin kanssa.

Maaliskuussa 2009 yhtye julkisti tiedon uudesta tulevastakymmenennestä albumistaan, joka kantaa nimeä ''[[Black Clouds & Silver Linings]]ista''., Levyjoka julkaistiin 23. kesäkuuta 2009 ja se on yhtyeen kymmenes studioalbumi. Levy nousi ensimmäisellä kokonaisella myyntiviikollaan Suomen virallisen albumilistan ykköseksi oltuaan debyyttiviikollaan sijalla 14<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/artistit/dream+theater/black+clouds+%26+silver+linings | Nimeke = Dream Theater: Black Clouds & Silver Linings | Julkaisija = Musiikkituottajat ry}}</ref>. Kyseessä on yhtyeen ensimmäinen ykkössija Suomessa. Lisäksi se debytoi Yhdysvaltojen albumilistalla sijalla kuusi<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= The Billboard 200 – Week of July 11, 2009 |Osoite= http://www.billboard.com/charts/billboard-200#/charts/billboard-200?chartDate=2009-07-11 |Julkaisija= Billboard |Viitattu= 7.2.2010 |Kieli= {{en}} }}</ref>, joka on yhtyeen korkein listasijoitus ja samalla ensimmäinen top 10 -sijoitus Yhdysvalloissa. Marraskuussa 2009 yhtye julkisti tekevänsä uuden kappaleen tulevaan [[Playstation 3]] -peliin ''[[God of War III]]''. Yhtye kirjoitti ja äänitti kyseisen ”Raw Dog” -nimisen kappaleen tammikuussa [[2010]]. Kesällä 2010 Dream Theater kiersi Pohjois-Amerikkaa [[Iron Maiden]]in lämmittelijänä.

Syyskuun 8. päivänä 2010 rumpali Mike Portnoy julkaisi Facebook-sivuillaanFacebookissa ihailijoilleen osoitetun [[Avoin kirje|avoimen kirjeen faneille]], jossa hän ilmoitti jättävänsä Dream Theaterin ja keskittyvänsä muihin projekteihinsa. Bändi aikoo kuitenkin jatkaa toimintaansa uuden rumpalin voimin jatkossa. <ref name="testi">[http://www.facebook.com/notes/mike-portnoy/mike-portnoy-leaves-dream-theater/137362372974878] Mike Portnoyn kirje faneille Facebookissa</ref> Dream Theater järjesti lokakuussa 2010 koesoittoja seitsemälle rumpalille.<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= DREAM THEATER Singer Says Seven 'World-Class' Drummers Will Audition For Band In Two Weeks |Osoite= http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=147378 |Julkaisu= |Julkaisija= Blabbermouth |Viitattu= 17.12.2010 }}</ref> John Petrucci kertoi Classic Rockin haastattelussa yhtyeen löytäneen Portnoylle korvaajan, muttei paljastanut tämän nimeä.<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Dream Theater Have A New Drummer… But Who Is It? |Osoite= http://www.classicrockmagazine.com/news/dream-theater-have-a-new-drummer-but-theyre-not-saying-who-it-is/ |Julkaisu= |Julkaisija= Classic Rock |Viitattu= 17.12.2010 }}</ref>

Huhtikuussa 2011 julkistettiin video rumpaleiden koesoitoista Dream Theateriin. Videossa esiintyivät [[Mike Mangini]], [[Virgil Donati]], [[Marco Minnemann]], [[Peter Wildoer]], [[Thomas Lang]], [[Derek Roddy]] ja [[Aquiles Priester]]. <ref>[http://www.facebook.com/pages/Dream-Theater/7677942180?sk=app_108468622525037]</ref> Koesoittojen jälkeen Dream Theater valitsi uudeksi rumpalikseen Mike Manginin. <ref>[http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=157462]</ref>

Dream Theaterin konsertit ovat tyypillisesti erittäin pitkiä. Jos yhtye esiintyy ilman lämmittelijäbändiälämmittelijää, konsertit ovat yli kolmetuntisia. Toinen konserttien merkittävä piirre konserteille on se, että kappaleet vaihtuvat joka konsertin välillä. Lähes jokaisesta Dream Theaterin konsertista ilmestyy [[bootleg]]-äänitys. Ne ovat niin suosittuja, että Mike Portnoy on julkaissut sarjan virallisia bootlegeja [[YtseJam Records]] -yhtiönsä kautta.

YhtyeDream Theater esittää myös usein coverversioita muiden yhtyeiden kappaleista. ''World Tourbulence'' -kiertueella tämä vietiin astetta pidemmälle Dreamja Theaterinyhtye esittäessäesitti joissainjoissakin konserteissakonserteissaan [[Metallica]]n ''[[Master of Puppets]]'' -albumin kokonaisuudessaan. LoppupuolellaKiertueen kiertuettaloppupuolella myös [[Iron Maiden]]in ''[[The Number of the Beast (albumi)|The Number of the Beast]]'' -albumi pääsi samanlaiseen käsittelyyn. Lokakuussa 2005 yhtye esitti [[Pink Floyd]]in ''[[The Dark Side of the Moon]]'' -albumin. Tammikuussa [[2006]] yhtye esitti [[Tokio]]ssa [[Deep Purple]]n ''[[Made in Japan]]'' -livealbumin. Mike Portnoy on ilmoittanut, että klassikkoalbumeja esitetään yhteensä viisi.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä= Portnoy, Mike |Nimeke= Dream Theater – Performing Live |Osoite= http://www.mikeportnoy.com/aboutmike/faq/answers/11.aspx#302 |Julkaisija= Mikeportnoy.com |Viitattu= 7.2.2010 |Kieli= {{en}} }}</ref>

* [[22. helmikuuta]] [[1995]] [[Tavastia-klubi|Tavastia]], [[Helsinki]]

* [[4. maaliskuuta]] [[1998]] [[Kulttuuritalo]], Helsinki

* [[19. kesäkuuta]] [[1998]] [[Nummirock]], [[Kauhajoki]]

* [[24. maaliskuuta]] [[2000]] [[Helsingin jäähalli|Jäähalli]], Helsinki

* [[14. kesäkuuta]] [[2002]] [[Provinssirock]], [[Seinäjoki]]

* [[27. syyskuuta]] [[2005]] Jäähalli, Helsinki

* [[26. syyskuuta]] [[2007]] Jäähalli, Helsinki

* [[23. syyskuuta]] [[2009]] Jäähalli, Helsinki

* [[23. tammikuuta]] [[2012]] Jäähalli, Helsinki

* [[24. helmikuuta]] [[2014]] Jäähalli, Helsinki

* {{Albumi|[[When Dream and Day Unite]]|[[1989]]}}

* {{Albumi|[[Images and Words]]|[[1992]]}}

* {{Albumi|[[Awake]]|[[1994]]}}

* {{Albumi|[[Falling into Infinity]]|[[1997]]}}

* {{Albumi|[[Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory]]|[[1999]]}}

* {{Albumi|[[Six Degrees of Inner Turbulence]]|[[2002]]}}

* {{Albumi|[[Train of Thought]]|[[2003]]}}

* {{Albumi|[[Octavarium]]|[[2005]]}}

* {{Albumi|[[Systematic Chaos]]|[[2007]]}}

* {{Albumi|[[Black Clouds & Silver Linings]]|[[2009]]}}

* {{Albumi|[[A Dramatic Turn of Events]]|[[2011]]}}

* {{Albumi|[[Dream Theater (albumi)|Dream Theater]]|[[2013]]}}

* {{Albumi|[[Live at the Marquee]]|[[1993]]}}

* {{Albumi|[[Once in a LIVEtime]]|[[1998]]}}

* {{Albumi|[[Live Scenes from New York]]|[[2001]]}}

* {{Albumi|[[Live at Budokan (Dream Theater)|Live at Budokan]]|[[2004]]}}

* {{Albumi|[[Score]]|[[2006]]}}

* {{Albumi|[[Live at Luna Park]]|[[2013]]}}

* {{Albumi|[[A Change of Seasons]]|[[1995]]}}

* {{Albumi|[[Black Clouds & Silver Linings#Wither|Wither]]|[[2009]]}}

* {{Albumi|[[When Dream and Day Unite#Status Seeker|Status Seeker]]|[[1989]]}}

* {{Albumi|[[When Dream and Day Unite#Afterlife|Afterlife]]|[[1989]]}}

* {{Albumi|[[Images and Words#Another Day|Another Day]]|[[1992]]}}

* {{Albumi|[[Images and Words#Pull Me Under|Pull Me Under]]|[[1992]]}}

* {{Albumi|[[Images and Words#Take the Time|Take the Time]]|[[1992]]}}

* {{Albumi|[[Awake#Caught in a Web|Caught in a Web]]|[[1994]]}}

* {{Albumi|[[Awake#Lie|Lie]]|[[1994]]}}

* {{Albumi|[[Awake#The Silent Man|The Silent Man]]|[[1994]]}}

* {{Albumi|[[Falling Into Infinity#Burning My Soul|Burning My Soul]]|[[1997]]}}

* {{Albumi|[[Falling Into Infinity#Hollow Years|Hollow Years]]|[[1997]]}}

* {{Albumi|[[Falling Into Infinity#You Not Me|You Not Me]]|[[1997]]}}

* {{Albumi|[[Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory#Home|Home]]|[[1999]]}}

* {{Albumi|[[Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory#Through Her Eyes|Through Her Eyes]]|[[2000]]}}

* {{Albumi|[[Train of Thought#As I Am|As I Am]]|[[2003]]}}

* {{Albumi|[[Systematic Chaos#Constant Motion|Constant Motion]]|[[2007]]}}

* {{Albumi|[[Systematic Chaos#Forsaken|Forsaken]]|[[2008]]}}

* {{Albumi|[[Black Clouds & Silver Linings#A Rite of Passage|A Rite of Passage]]|[[2009]]}}

* ''[[Images and Words–Live in Tokyo]]'' (VHS) ([[1993]])

* ''[[5 Years in a LIVEtime]]'' (VHS) ([[1998]])

* ''[[Metropolis 2000: Scenes from New York]]'' (DVD / VHS) ([[2001]])

* ''[[Images and Words–Live in Tokyo]] / [[5 Years in a LIVEtime]]'' (DVD) ([[2004]])

* ''[[Live at Budokan (DVD)|Live at Budokan]]'' (DVD / Blu-ray) ([[2004]])

* ''[[Score (DVD)|Score]]'' (DVD) ([[2006]])

* ''[[Chaos in Motion 2007–2008]]'' (DVD) ([[2008]])

{{Commons-rivi|Dream Theater}}