Ero sivun ”Oikeudenmukaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Historiallinen kehitys: Lisäsin teoksen nimen. Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
→Historiallinen kehitys: Lisäsin linkin teokseen Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 26:
[[Kantilaisuus|Uuskantilaisia]] oikeudenmukaisuusteorioita ovat luoneet [[Rudolf Stammler]] (1856–1938), [[Hans Kelsen]] (1881–1973) ja [[Gustav Radbruch]] (1878–1949). Stammler pitää oikeudenmukaisuutta yhteiselämän absoluuttisena [[harmonia]]na. Kelsen puolestaan pitää ehdotonta oikeudenmukaisuutta [[rationaalisuus|irrationaalisena]] ajatuksena ja hänestä käsitteen ainoat muodot ovat [[demokratia]], [[rauha]] ja [[vapaus]]. Radbruch katsoo asiaa kolmelta suunnalta eli oikeudenmukaisuuden, [[oikeusvarmuus|oikeusvarmuuden]] ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta.<ref name="Enc3" />
Kantilaisuus vaikutti [[Chaïm Perelman]]in (1912–1984) 1960-luvulla luomaan käsitykseen, jonka mukaan [[formaalinen oikeudenmukaisuus]] on yleistys ajatuksista, että kukin saakoon ansionsa, tarpeidensa ja työnsä mukaan. [[John Rawls]] (1921–2002) loi 1970-luvulla ajattelutavan teoksessaan "[[Oikeudenmukaisuusteoria|Oikeudenmukaisuusteoria]]" (1971), jonka mukaan oikeudenmukaisuuden perusperiaatteena on vapaus sekä yhteiskunnallinen ja taloudellinen tasa-arvo. Hän tähdentää itsenäisten ihmisten kykyä ja mahdollisuutta luoda yhteiskunta.<ref>''Encyclopædia iuridica fennica'', osa VII palstat 666–667</ref>
Rawls ja [[Ronald Dworkin]] (s. 1931) ovat luoneet liberalismin keskeiset poliittiset oikeudenmukaisuusteoriat. Dworkinin mukaan oikeudenmukaisuuden periaatteita ei valita, vaan ne löydetään käytännön ratkaisutilanteissa, ja ne ovat olemassa ennen ratkaisua. Hänestä periaatteet koskevat ainoastaan yksilöllisiä oikeuksia, eivät yhteisöllisiä tavoitteita.<ref>''Encyclopædia iuridica fennica'', osa VII palsta 667</ref>
| |||