Ero sivun ”Ä” versioiden välillä

Ä-kirjain on alusta alkaen kuulunut suomen kirjakieleen. Vanhassa kirjasuomessa käytäntö kuitenkin horjui siten, että ''ä'' saattoi edustaa ''e'':tä ja päin vastoin kuten sanassa ''käsekw'' (''kesäkuu''). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että ''e'':n ja ''ä'':n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. ''Ä''-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös ''a''-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ''ä'':n ja ''e'':n kirjoitustapa oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.<ref name="häkkinen">{{Kirjaviite | Tekijä = Häkkinen, Kaisa | Nimeke = Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia | Luku = Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1994 | Tunniste = ISBN 951-0-19028-4}}</ref>