Ero sivun ”Sahalahti” versioiden välillä

Enemmistö sahalahtelaisista asuu kirkonkylän sekä Pakkalan ja Korpiniemen kylien muodostaman kolmion alueella. Kirkonkylä ja Pakkalan kylä luokiteltiin [[taajama|taajamiksi]] jo vuoden 1960 [[väestönlaskenta|väestönlaskennassa]]. Ensimmäiset [[kerrostalo]]t valmistuivat kirkonkylään vuonna 1969. Sahalahden viljelysalueet sijaitsevat suurimmaksi osaksi kirkonkylän länsi- ja luoteispuolella, Pakkalanjärven ja Kirkkojärven ympärillä sekä Moltsian kylässä. Varsinkin Längelmäveden rannoilla on myös runsaasti enimmäkseen muiden kuin sahalahtelaisten omistamia kesähuviloita. Sahalahden kaakkoiskulma on miltei asumatonta metsäseutua ja siellä sijaitsee osittain Pälkäneen puolella oleva [[Laipanmaa]]n alue. Siellä on myös Sahalahden korkein maastonkohta, 181 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Kaakonvuori. <ref name="suomenmaa"> ''Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos'' (toim. Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela), s. 34–36. Porvoo: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X. </ref>

Sahalahden liikenteellinen sijainti oli varsin syrjäinen, kunnes Kangasalan Huutijärveltä Sahalahden kautta [[Kuhmoinen|Kuhmoisiin]] kulkeva tie (nykyisin [[seututie 325]]) valmistui vuonna [[1958]]. Kirkonkylästä on matkaa Kangasalle 15 kilometriä ja [[Tampere]]elle 35 kilometriä. Kunnan suurin [[vesistö]] oli [[Längelmävesi|Längelmäveden]] Ponsanselkä. Muista järvistä suurimpia ovat Kirkkojärvi ja Pakkalanjärvi. Suurin työllistäjä on [[Saarioinen|Saarioinen Oy]]:n tytäryhtiö Ruoka-Saarioinen Oy, jonka tehdas sijaitsee paikkakunnalla. Sahalahdelta suuntautuu vilkas työssäkäyntiliikenne myös Kangasalle ja Tampereelle. Sahalahdelle asutettiin viime sotien jälkeen [[Kivennapa|Kivennavan]] siirtoväkeä. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951'', s. 127. Helsinki: Otava, 1950. </ref> [[Kuntaliitos|Kunta liitettiin]] [[Kangasala]]n kuntaan [[vuosi|vuoden]] [[2005]] alussa.