Ero sivun ”Geigermittari” versioiden välillä

18 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
p (Botti poisti 44 Wikidatan sivulle d:q48171 siirrettyä kielilinkkiä)
 
==Geigermittarin toimintaperiaate==
[[Image:Geiger Mueller Counter with Circuit-en.svg|thumb|250px|Jännitelähde luo geigerputken sisällä olevan anodin ja katodin väille sähkökentän. Geigerputken läpäisevä säteily tönäisee kaasuatomia, jolloin positiivinen ioni siirtyy katodille ja elektroni kulkee anodille tönien muita kaasuatomeita irrottaen näistä lisää elektroneja. Elektronivyöry pääsee anodille, ja synnyttää piirille sähköisen signaalin piirille aktivoiden laskurin.]]
{{Korjattava/kieli|suomennos}}
Geigermittarin säteilyä havaitseva osa on Geiger–Müller-putki, joka suljettu ja täytetty kaasulla (usein [[helium]]illa, [[neon]]illa tai [[argon]]illa johon on lisätty [[halogeeni]]a). Putken seinämä on katodi ja sisällä on tavallisesti putken suuntainen anodipiikki. Katodin ja anodin välillä oleva [[jännite]] aiheuttaa kaasuun voimakkaan sähkökentän.
 
Geigermittarin säteilyä havaitseva osa on Geiger–Müller-putki, joka on suljettu ja täytetty kaasulla (usein [[helium]]illa, [[neon]]illa tai [[argon]]illa johon on lisätty [[halogeeni]]a). Putken seinämä ontoimii katodikatodina ja sisällä on tavallisesti putken suuntainen anodipiikki. Katodin ja anodin välillä oleva [[jännite]] aiheuttaa kaasuun voimakkaan sähkökentän.
Geiger-mittarin toiminta perustuu siihen, että säteily tönii putken sisällä olevia kaasumolekyylejä ionisoiden näitä eli hajottaen molekyylin elektroniksi ja ioniksi, jotka sähkökentän pakottamana liikkuvat kohti elektrodeja. Elektroni tönii matkallaan lisää kaasumolekyylejä ionisoiden näitä, jolloin syntyy anodia kohti kulkeva elektronivyöry eli [[kaasumonistus]]. Elektronivyöryn elektronit virittävät kaasun molekyylejä siten, että viritystilan purkautuessa emittoituu fotoneita, jotka tuottavat uusia elektronivyöryjä. Vyöryt aiheuttavat laitteeseen havaittavan signaalivirran.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Seppo Klemola|www=http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja1/_files/12222632510020947/default/kirja1_4.pdf|Julkaisija=STUK|Nimeke=Säteily ja sen havaitseminen, Luku 4. Säteilyn ilmaisimet|Sivu=120|Vuosi=2002|Selite=Toimittanut Tarja K. Ikäheimonen|Tunniste= ISBN 951-712-503-8}}</ref>
 
Geiger-mittarin toiminta perustuu siihen, että säteily tönii putken sisällä olevia kaasumolekyylejä ionisoiden näitä eli hajottaen molekyylin elektroniksi ja ioniksi, jotka sähkökentän pakottamana liikkuvat kohti elektrodeja. Elektroni tönii matkallaan lisää kaasumolekyylejä ionisoiden näitä, jolloin syntyy anodia kohti kulkeva elektronivyöry eli [[kaasumonistus]]. Elektronivyöryn elektronit virittävät kaasun molekyylejä siten, että viritystilan purkautuessa [[Luminesenssi|emittoituu fotoneita]], jotka tuottavat uusia elektronivyöryjä. VyörytNe aiheuttavat laitteeseen havaittavan signaalivirran.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Seppo Klemola|www=http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/kirjasarja/fi_FI/kirjasarja1/_files/12222632510020947/default/kirja1_4.pdf|Julkaisija=STUK|Nimeke=Säteily ja sen havaitseminen, Luku 4. Säteilyn ilmaisimet|Sivu=120|Vuosi=2002|Selite=Toimittanut Tarja K. Ikäheimonen|Tunniste= ISBN 951-712-503-8}}</ref>
Elektronivyöryissä syntyneet positiivisesti varautuneet ionit kulkevat koostaan johtuen paljon elektroneja hitaammin, joten niitä kertyy suuri määrä anodin lähelle. Tämä pienentää sähkökenttää niin voimakkaasti, että uusien elektronivyöryjen tuotto loppuu. Ennen ilmiön loppumista on kuitenkin jo ehtinyt syntyä voimakas signaalipulssi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jennifer Prekeges| Nimeke = Nuclear Medicine Instrumentation| Kappale = | Sivu = 9| Selite = | Julkaisija = Jones & Bartlett Publishers | Vuosi = 2012| Tunniste = ISBN 9781449645373 | Viitattu = 7.12.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Elektronivyöryissä syntyneet positiivisesti varautuneet ionit kulkevat koostaankokonsa johtuentakia paljon elektroneja hitaammin, joten niitä kertyy suuri määrä anodin lähelle. Tämä pienentää sähkökenttää niin voimakkaasti, että uusien elektronivyöryjen tuotto loppuu. Ennen ilmiön loppumista on kuitenkin jo ehtinyt syntyä voimakas signaalipulssi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jennifer Prekeges| Nimeke = Nuclear Medicine Instrumentation| Kappale = | Sivu = 9| Selite = | Julkaisija = Jones & Bartlett Publishers | Vuosi = 2012| Tunniste = ISBN 9781449645373 | Viitattu = 7.12.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>
Jännitepulssien määrä ilmaistaan viisarineulalla, lampulla ja/tai kuuluvana tikityksenä. Nykyaikaiset geigermittarit voivat havaita radioaktiivisesta aineesta lähtevän säteilyn voimakkuuden useita eri kertaluokkia. Jotkin geigermittarit voivat myös tunnistaa [[gammasäteily]]n, vaikkakin voimakkaan gammasäteilyn havainnointiherkkyys voi olla alempi kuin tiettyjen muiden mittauslaitteiden. Tämä johtuu laitteen usein pienestä kaasun tiheydestä, jolloin energialtaan suuret gammasäteilyn fotonit pääsevät useimmiten laitteen lävitse ilman, että sitä pystytään mittaamaan. Alemman energian fotonit on helpompi tunnistaa, sillä säteilymittari [[Absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorboi]] niitä paremmin.
 
Jännitepulssien määrämäärän ilmaistaanilmaisee viisarineulallaviisarineula, lampullalamppu ja/tai kuuluvanakuuluva tikityksenätikitys. Nykyaikaiset geigermittarit voivat havaita useita radioaktiivisesta aineesta lähtevän säteilyn voimakkuuden useita eri [[kertaluokkia]]. Jotkin geigermittarit voivat myös tunnistaa [[gammasäteily]]n, vaikkakin voimakkaan gammasäteilyn havainnointiherkkyys voi olla alempialhaisempi kuin tiettyjen muiden mittauslaitteiden. Tämä johtuu laitteen usein pienestä kaasun tiheydestä, jolloin energialtaan suuret gammasäteilyn fotonit pääsevät useimmiten laitteen lävitse ilman, että sitä pystytään mittaamaan. Alemman energian fotonit on helpompi tunnistaa, sillä säteilymittari [[Absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorboi]] niitä paremmin.
 
==Geigermittarin ominaisuudet==
10 262

muokkausta