Ero sivun ”Kartanolaisuus” versioiden välillä

Kartanolaisuus sai alkunsa, kun Alma Kartano ja Tilda Reunanen tapasivat toisensa kansalaissodan aikana.<ref>Kartanolaisuus, s. 6</ref> Liike tuli tunnetuksi ennen muuta lapsisaarnaajistaan. Näitä salaa koulutettuja lapsisaarnaajia oli noin kymmenen. Liikkeeseen kuului parhaimmillaan noin pari sataa jäsentä, mutta sen maan eri puolilla pitämät [[seurat]] kokosivat suuria joukkoja, parhaimmillaan toista tuhatta. Lapsisaarnaajien lisäksi vetonauloja olivat Tilda Reunasen hurmostilassa pitämät saarnat.<ref name="heino171">Mihin Suomi tänään uskoo, s. 171</ref>

mm. Kokemäellä, Huittisissa ja Eurassa, ja koki tänä aikana uskonnollisen herätyksen. Vuoden 1909 vaiheilla Kartano palasi Eurasta Huittisiin ja toimi pyhäkoulunopettajana. Alma Kartano kulki kylillä suosittuna julistajana ja kävi myös innokkaasti ompeluseuroissa. Satakunnassa vuosina 1908-1910 vaikuttanut ja Huittisissa 1910 vieraillut maallikkosaarnaaja Voldemar Kurki sai Alma Kartanon ryhtymään matkasaarnaajaksi. Alma Kartano oleskeli Voldemar Kurjen seurassa pitkähköjä aikoja Karjalassa, [[Inkerinmaa]]lla, käyden kaukana Moskovan takana olevilla seuduillakin. Siellä hän tutustui venäläisperäisiin ''[[skoptsit|skoptsien]]'' eli "kuohitsijoidenkuohilaitten" ja ''[[hlystit|hlystien]]'' (tai "khlystien") eli "piiskaajien" yhteisöihin. Näihin liikkeisiin tutustuminen vakuutti Kartanon siitä, että kaikkinainen seksuaalisuus oli pahasta, myös avioliitossa.<ref name="heino170" /><ref name="apu" /><ref>Beckman, s. 35</ref><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 257</ref>

Alma Kartano nimitettiin v. 1915 [[Kiertokoulu|kiertokoulunopettajaksi]], tämän jälkeen hän alkoi pitää julkisia hengellisiä kokouksia [[Huhtamo]]n puolessa, kokoukset olivat suosittuja ja kuulijoita oli runsaasti. Kansalaissodan jälkeen kokouksia järjestettiin usein jokaisena iltapäivänä. Alma Kartano oli vuosina 1915–1921 kiertokoulunopettajana mm. Vampulassa Sallilan kylässä, Huittisissa Kalliokorven kulmakunnalla ja Kangasniemellä. [[Huittinen|Huittisten]] [[kirkkoneuvosto]] puuttui 1918 Alma Kartanon kiertokoulun opettajana toimimiseen, syyttäen Kartanoa siitä, ”että oli hengellisten kokousten muodossa harjoittanut kiihotusta vallankumouksellisten hyväksi ja Hallituksen asettamaa asevelvollisuutta vastaan.” Vaikka Alma Kartano kielsi syytökset, kirkkovaltuusto erotti hänet kiertokoulun opettajan virasta. Kirkkoneuvosto perusteli erottamista näin: ”katsoen siihen vaaraan joka uhkaa koulua ja oppilaita tällaisen henkisesti sairaan ja hengellisesti ylpeän ja kiihkomielisen opettajan kautta.” Alma Kartanon veli kuoli mielisairaassa ja toinen veljistä joka oli toiminut [[Punakaarti|punakaartin]] plutoonan päällikkönä kaatui Lamminkoskella. Epävarmana pidetyn muistitiedon mukaan, Alma Kartano olisi ollut ammuttavien joukossa, mutta Kalliokorven varakkaan isännän sanottiin olleen Alma Kartanon hengen pelastaja.<ref name="heino170" /><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 257-258</ref> Alma Kartano haki vuoden 1918 lopulla kiertokoulun opettajan virkaa Etelä-Savosta Kangasniemeltä ja sai viran taustastaan huolimatta. Kangasniemellä Alma Kartano tutustui Kalvitsan kylästä kotoisin olevaan horrossaarnaaja [[Adam Härkönen|Adam Härköseen]]. Opiskeltuaan Suistamon seminaarissa hän toimi Kymenlaaksossa alakoulunopettajana 1923–1925. Alma Kartano kutsui Adam Härkösen saarnaamaan Huittisiin ja lähetti hänelle matkarahat. Adam Härkösen kokoukset Huittisissa saivat aikaan jonkinlaisen uskonnollisen innostumisen, jonka johdosta, Härkösen kertoman mukaan, Huittisiin tilattiin 60 Raamattua. Tämä menestys johti siihen, että Alma Kartano luopui kiertokoulun opettajan tehtävistään ja muutti takaisin Huittisiin. Alma Kartanoa kehotti ryhtymään saarnaajaksi kangasniemeläinen horrossaarnaaja Adam Härkönen, jonka vaikutuspiirissä oli myös Tilda Reunanen, kehotti Kartanoa ryhtymään saarnaajaksi.<ref name="heino170" /><ref name="Pursiainen 2005">Kansallisbiografia 5</ref><ref name="ReferenceA">Suur-Huittisten historia IV, s. 258</ref>

Amanda Matilda (joka yleensä tunnettiin nimellä Tilda) Reunanen syntyi vuonna 1894 köyhän räätälin tyttärenä Riesolan kylässä. Tilda Reunanen oli kutoja ja hän oli toiminut aikaisemmin pyhäkoulun opettajana. Tilda Reunanen asui Vampulan Keskilohkossa ja harrasti jossakin määrin maanviljelystä.<ref>Kartanolaisuus, s. 7</ref> Tilda Reunanen oli lukenut K. Sarlinin toimittaman [[Helena Konttinen|Helena Konttisen]] elämänkerran ja tätä teosta hän suositteli muillekin{{selvennä}}. Adam Härkönen oli horrossaarnassaan valtuuttanut Tilda Reunasen ja Alma Kartanon tehtäviinsä. Tilda Reunanen oli saanut uskoonkääntyneenä [[Vanha testamentti|Vanhasta Testamentissatestamentista]] uuden nimen,: hän oli [[Elias]], Alman ollessa [[Mooses]]{{selvennä}}. Tilda Reunanen toimi kartanolaisten keskuudessa unissasaarnaajana. Tilda Reunanen ilmoitti toisinaan horrospuheissaan jonkun henkilön kuoleman, päivien ja jopa tuntien tarkkuudella.<ref name="apu" /><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 258-259</ref> Kartanolaisten keskuudessa Reunasta puhuteltiin lempinimellä ”piiku".<ref>Beckman, s. 2</ref> Ennen kuolemaansa Tilda Reunanen eli sairaalassa, jonka käytävillä hänen kerrotaan, erään kartanolaisen miehen mukaan, kulkeneen edestakaisin valittaen: '' ”Kyllä olen niin montaa ihmistä pettänyt, mutta nyt on liian myöhäistä.” ''<ref name="Beckman, s. 107">Beckman, s. 107</ref> Hän kuoli vuonna 1965 ja haudattiin Huittisiin Alma Kartanon viereen.<ref name="apu" />

Kartanolaisuus tunnusti [[Raamattu|Raamatun]] Jumalan sanaksi, mutta käytännössä Jumalan sanaa olivat myös liikkeen johtajien, ennen muuta Tilda Reunasen, saamat [[Profetia|profetiat]]. Niiden kautta Jumalan katsottiin puhuvan nykyajan ihmisille. Raamatusta käytettiin ennen muuta [[Danielin kirja]]a, [[Laulujen laulu]]a ja [[Ilmestyskirja]]a. Lopun aikoja kuvailevien Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan katsottiin olevan ajankohtaisia viimeisen tuomion lähestyessä, ja Laulujen laulu taas liittyi seurakunnan itseymmärryksen kannalta tärkeään [[morsiusmystiikka]]an. Liikkeen uskontulkinnassa [[Vanha testamentti|Vanhalla testamentilla]] oli keskeinen sija; [[Uusi testamentti]] hylättiin Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta liian syvällisenä.

Puhdistaakseen liikkeen jäsenet sukupuolisista himoista kartanolaisuuden johtajat ottivat käyttöön kyseenalaista kuuluisuutta saaneen seremonian, alttarisiunauksen. Liikkeen käsityksen mukaan uskovan ihmisen ruumis oli Jumalan temppeli, ja ruumiin keskellä olevat [[sukuelimet]] olivat tämän temppelin [[alttari]]. Alttari piti puhdistaa, jotta koko ruumis voisi olla puhdas synnistä ja lihanhimosta. Alttarisiunaus pantiin toimeen yleensä yöaikaan, ja siinä Alma Kartano saattoi siunattavan liikkeen toisen johtajan, Tilda Reunasen, vuoteeseen. Tilda asetti toisen kätensä siunattavan pään päälle ja toisen tämän sukuelimille (naisilla vatsan päälle) ja siunasi tämän, jotta himot kuolisivat ja siunattava olisi puhdas. Samaan aikaan liikkeen muut jäsenet rukoilivat huoneen ulkopuolella kovaan ääneen, jotta siunattavan himot kuolisivat. Liikkeen alkuaikoina siunauksia annettiin kaikille liikkeen jäsenille, myöhemmin vain sisäpiirille. Näissä siunauksissa oli [[Pedofilia|pedofiilisia]] piirteitä, senminkä vuoksi seremonioista kiellettiin kertomasta lahkon ulkopuolisille.<ref>Beckman, s. 38</ref><ref>Kartanolaisuus, s. 12-13</ref><ref name="apu2">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.apu.fi/artikkeli/lahkon-lapsi | Nimeke = Lahkon lapsi| Tekijä = Eve Hietamies | Julkaisu = Apu | Ajankohta = ?5.2.2010 | Julkaisija = A-lehdet | Viitattu = 5.12.2010}}</ref>

Kartanolaiset käyttivät laulukirjaanlaulukirjanaan v. 1886 virsikirjaa, muut tämän jälkeen uudistetut virsikirjat olivat kartanolaisten mielestä suruttomien virsikirjantekijöiden väärennöksiä, joita ei sopinut käyttää.<ref>Beckman, s. 20-21</ref>