Ero sivun ”Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä

'''Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta''', lyhenteeltä '''Liettuan SNT''' ({{k-lt|Lietuvos Tarybų Socialistinė Respublika, Lietuvos TSR, LTSR}}, {{k-ru|Лито́вская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Лито́вская ССР, ЛCCР|Litovskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Litovskaja SSR, LSSR}}) oli vuodesta 1940 vuoteen 1990 yksi [[Neuvostoliitto]]on kuuluneista [[neuvostotasavalta|neuvostotasavalloista]]. Neuvostoliiton miehitettyä [[Liettua]]n 12. kesäkuuta 1940 maalle annettiin 21. heinäkuuta 1940 nimeksi Liettuan SNT. Alun perin Liettuan SNT perustettiin jo paljon aikaisemmin joulukuussa 1918, kun [[Liettuan kommunistinen puolue|Liettuan kommunistisen puolueen]] ensimmäinen kongressi oli pidetty 1. lokakuuta samana vuonna. [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotov–Ribbentrop-sopimuksen]] mukaan Liettua kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja maasta tuli järjestyksessä 14. neuvostotasavalta. [[Saksan valtakunta|Saksan valtakunta]] miehitti Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan [[operaatio Barbarossa]]n alkuvaiheessa ja [[Wehrmachtin sotilashallinto|Wehrmachtin sotilashallinnon]] jälkeen liitti sen [[siviilihallinto]]onsa [[Liettuan päähallintopiiri]]nä. Vuonna 1941 alkaneen [[natsi-Saksa|saksalaismiehityksen]] jälkeen neuvostovalta palautettiin 1944.

 

[[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]], [[Yhdysvallat]] ja muut länsivallat pitivät Liettuan miehitystä laittomana. Sodan aiheuttamien menetysten lisäksi [[Josif Stalin]]in kaudella vuoteen 1953 mennessä tuhansia ihmisiä tapettiin ja kymmeniätuhansia karkoitettiin [[Siperia]]an. [[Liettuan vastarintaliike]] oli 1944-1948 Neuvostoliiton toiseksi voimakkain heti [[Länsi-Ukrainan vastarintaliike|Länsi-Ukrainan vastarintaliikkeen]] jälkeen. Liettuan kommunistisen puolueen johto pyrki hillitsemään Liettuan sosialistisen tasavallan teollistamista, jotta sinne ei olisi muuttanut työläisiksi ja toimihenkilöiksi väkeä muualta Neuvostoliitosta. Tämän vuoksi Liettuan tasavallan itsenäistyessä jälleen venäläisen väestön osuus Liettuan väestöstä ei ollut kuin 8%, minkä vuoksi Liettuan täydet kansalaisoikeudet voitiin myöntää koko väestölle asettamatta venäjänkieliselle väestölle samanlaisia kansalaisuusehtoja kuin Latviassa ja Virossa, joissa venäjänkielisen väestön osuus oli jälleenitsenäistymishetkellä moninkertainen.