Avaa päävalikko

Muutokset

644 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
tarkennus lähteestä ym lähteistystä, kh, w
 
== Ennen pääministeriyttä ==
Macmillan oli kansanedustajana Stocktonin vaalipiirissä 1924–29 ja 1931–45, ja Bromleyn vaalipiirissä 1945–64. Asuntoministerinä ollessaan 1951–54 hän rakennutti 300&nbsp;000 uutta taloa vuodessa.<ref name = huovinen>Möller, Knud: ”Macmillan, Maurice Harold (1894)”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =119 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> Tämän jälkeen puolustusministerinä, ulkoministerinä ja valtiovarainministerinä toimineesta Macmillanista tuli pääministeri 1957, kun [[Anthony Eden]] erosi [[Suezin kriisi]]n takia.<ref>[http://www.thehistorychannel.co.uk/site/encyclopedia/article_show/Macmillan_Maurice_Harold_18941986/m0010614.html?from=hotlink The History Channel]</ref>
{{Kesken|mm. toiminta toisessa maailmansodassa, joka johti väitteisiin sotarikollisuudesta}}
 
==Pääministerikausi==
Macmillanin nimitys Edenin seuraajaksi herätti keskustelua, sillä Macmillan oli kuulunut Suezin sotaretken kannattajiin ja puolusti epäonnistunutta operaatiota myös jälkikäteen. Aluksi hänen toimintaansa pidettiin hapuilevana, mutta Britannian talouden käännyttyä nousuun ja poliittisen vaikutusvallan kasvun myötä Macmillanista alettiin käyttää jopa nimiä ”Super-Mac” ja ”Wonder-Mac”, ja häntä verrattiin valtiomiehenä jopa [[Winston Churchill]]iin.<ref name = huovinen/>
 
Macmillan keskittyi talousasioihin, ja hänen lähestymistapansa oli pyrkiä korkeaan työllisyyteen, kun taas hänen valtiovarainministeriensä mielestä punnan tukeminen vaati tiukkaa rahapolitiikkaa, joka voisi johtaa työttömyyden nousuun. Macmillan sai kantansa läpi ja tammikuussa 1958 kaikki valtiovarainministerit erosivat.
 
Macmillan pyrki korjaamaan välejä Yhdysvaltoihin, jotka olivat katkenneet [[Suezin kriisi]]nkriisin vuoksi. Tässä oli apuna hänen sodanaikainen ystävänsä [[Dwight D. Eisenhower]], jonka kanssa järjestettiin konferenssi Bermudalla[[Bermuda]]lla jo maaliskuussa 1957.
 
Macmillan näki myös Eurooppaan lähentymisen arvon ja pyrki [[EEC]]:n jäsenyyteen ja tutkaili [[EFTA]]-jäsenyyttä. Imperiumin suhteen Macmillan jatkoi siirtomaista luopumista, [[Ghana]] ja [[Malesia]] saivat itsenäisyyden 1957, [[Nigeria]] 1960 ja [[Kenia]] 1963. Lähi-idässä brittijoukot kuitenkin säilyttivät asemansa, sotatoimia vaadittiin [[Irak]]issa 1958 ja 1960 ja puuttumista [[Oman]]in asioihin.
Macmillanilla oli suuri osa Britannian, USA:n ja Neuvostoliiton keskinäisessä Partial Test Ban Treatyssa 1962. Hänen edellinen yrityksensä oli kaatunut Pariisin toukokuun 1960 kokouksen myötä [[Gary Powers]]in alasampumiseen Neuvostoliiton yllä.
 
Ranskan [[Charles de Gaulle]] esti Britannian jäsenyyden EEC:ssä vetollaan[[veto]]llaan 29. tammikuuta 1963, pelätessään riippuvuutta Yhdysvalloista ja suuttuneena ydinaseiden toimituksesta.
 
Macmillanin suosio kääntyi laskuun 1961 suhdanteiden heikkenemisen myötä.<ref name = huovinen/> Britannian maksutaseongelmat johtivat palkkojen jäädytykseen 1961. Tämä johti hallituksen suosion laskuun ja tappioihin täytevaaleissa. Macmillan uudisti hallitustaan heinäkuussa 1962, mutta kannatus jatkoi laskuaan. Sotaministeri [[John Profumo]]n skandaalin, sekä syöpädiagnoosin ja -leikkauksen vuoksi Macmillan erosi 18. lokakuuta 1963. Hänen seuraajansa oli ulkoministeri [[Alec Douglas-Home]].
 
Macmillan kieltäytyi aluksi aatelisarvosta ja jätti politiikan syyskuussa 1964. Hän otti kuitenkin vastaan kuningattaren mitalin. Vetäytymisensä jälkeen hän otti paikan suvun kustannusyhtiöstä, [[Macmillan Publishers]]. Kahdenkymmenen seuraavan vuoden kuluessa hän tekiantoi muutamanvain hajanaisenmuutaman poliittisen kommentin.
 
Vuonna 1984 hän lopulta hyväksyi aatelisarvon ja sai arvonimen ''Earl of Stockton and Viscount Macmillan of Ovenden''.
99 564

muokkausta