Ero sivun ”Suomalainen alkoholikulttuuri” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p eKr. --> eaa. |
||
Rivi 8:
[[Suomalainen kansanperinne|Suomalaisesta kansanperinteestä]] on tallennettu karhulauluja ([[Kalevala]]n 46. runo, säkeet 547–606) ja vainajain muistajaisia. Karhulauluissa kerrotaan kaadetun karhun kunniaksi pidetyistä [[Peijaiset|peijaisista]], ”otson häistä”, joiden päätteeksi karhun kallo vietiin ”hääsaatossa” takaisin metsään. Siellä se täytettiin juhlaoluella ja nostettiin uhripuuhun, jotta metsästysonni säilyisi. [[Hautajaiset|Hautajaismenoihin]] liittyviä ikivanhoja piirteitä on kirjoitettu muistiin [[Tverin Karjala]]ssa vielä vuonna 1958. Haudalla pidettiin muistoateria, johon vainajan ajateltiin osallistuvan. Jos vainaja oli pitänyt viinasta, sitä tarjottiin myös haudalla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Seppälä, Anu & Virkkunen, Anu | Nimeke=Käytös- ja tapatieto | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1977 | Tunniste=ISBN 951-0-05967-6}}</ref>
Suomessa on pantu olutta ainakin rautakaudelta (500
Osaltaan suomalaiseen alkoholikulttuuriin vaikutti [[Raittiusliike Suomessa|raittiusliike]] ja vuosina 1919–1932 voimassa ollut [[kieltolaki (Suomi)|kieltolaki]], joka johti alkoholin salakuljetukseen ja laittomaan myyntiin. Lisäksi väkevien alkoholijuomien käyttö lisääntyi{{lähde|miten niin?}}. Kieltolain jälkeen alkoholikauppaa harjoitti valtion omistaman [[Alko]]n monopoli, ja vuosina 1944–1956 käytössä oli niin kutsuttu viinakortti, jolla alkoholin ostamista rajoitettiin.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/suomalainen_viinapaa|Nimeke=Suomalainen viinapää|Julkaisu=Tiede.fi|Tekijä=Parhi-Riikola, Päivi|Ajankohta=6/2003|Viitattu=31.3.2014}}</ref>
|