Teriön muoto vaihtelee eri kasveilla suuresti ja se on usein [[heimo (biologia)|kasviheimon]] tärkeä tuntomerkki. Tavallisimmin terälehdet haarautuvat kukan keskuksesta säteittäisesti eri suuntiin. Terälehtien lukumäärästä ja muodosta riippuen tälläisiä teriöitä kutsutaan esimerkiksi ruusumaiseksi, neilikkamaiseksi, tai ristimäiseksi.
Sen sijaan [[hernekasvit|hernekasvien]] perhomaisessa teriössä terälehdet ovat eri suuria ja sijaitsevat toisiinsa nähden saman kuin perhosen siivet. [[YhdisteräisetYhdislehtiset|YhdisteräisiinYhdislehtisiinisiin]] kuuluvilla kasveilla terälehdet ovat ainakin tyvestä kasvaneet yhteen, jolloin teriö voi olla esimerkiksi kellomainen, kuten [[kellokasvit|kellokasveilla]], huulimainen, kuten [[huulikukkaiskasvit|huulikukkaiskasveilla]], esimerkiksi [[minttu|mintulla]], taikka torvimainen tai kielimäinen, kuten [[mykerökukkaiset|mykerökukkaisten]] kasvien [[kukinto|kukinnossa]] olevilla pikkukukilla. Kielimäisessä teriössä yhteenkasvaneet terälehdet osoittavat samaan suuntaan. Sellaisia ovat esimerkiksi [[päivänkakkara]]n mykeröä ympäröivät laitakukat, joita sanotaan terälehdiksi, vaikka ne itse asiassa ovat pieniä kukkia, joista jokaisessa on viisi yhteenkasvanutta terälehteä. Teriö voi olla myös erillislehtinen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Antero Pankakoski|Julkaisupaikka = Helsinki|Julkaisija = Edita, Opetushallitus|Nimike = Puutarhurin kasvioppi|Viitattu = 1.11.2014|Selite = |Sivu = 165|Luku = Kehälehdet|Vuosi = 1996|Kieli = |Isbn = 951-37-1932-4}}</ref>
