Ero sivun ”Charles Stewart Parnell” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Muistaminen: - mainitaan nyt myös tämä tunnetuin esiintyminen Suomessa |
p →Elämä ja ura: - tark. |
||
Rivi 16:
[[William Gladstone]]n [[Liberaalipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|liberaalihallitus]] sääti vuonna 1881 maanvuokraajien asemaa helpottaneen Land Act -lain, joka kielsi laittomat häädöt ja jonka mukaan oikeusistuimien oli määrättävä ”kohtuulliset” enimmäisvuokrat. Lain säätämiseen ja sisältöön vaikutti irlantilaisten voimakas painostus. Saavutus oli merkittävä, mutta monet maaliiton kannattajat pitivät lakia riittämättömänä. Parnell suositti koettelemaan lain soveltamista käytännössä viemällä vuokrariitoja maaoikeuden käsiteltäväksi, mutta jatkoi samalla myös jyrkkäsävyistä agitointiaan. Hänet pidätettiin 13. lokakuuta 1881 neljä päivää aiemmin [[Wexford]]issa pitämänsä aggressiivisen puheen vuoksi ja passitettiin eräiden muiden maaliiton johtajien kanssa [[Kilnmainhamin vankila]]an [[Dublin]]issa. Lisäksi Gladstonen hallitus lakkautti Irlannin maaliiton toiminnan.<ref name="brit" /><ref name="ABC" /><ref name="NFB" />
Maaliiton lakkautus synnytti Irlannissa toistuvia väkivallanpurkauksia. Pian hallitus vakuuttui siitä, että Parnellia tarvittiin järjestyksen palauttamiseen. Keväällä 1882 hän neuvotteli home rule -puolueen parlamenttiedustajan, kapteeni William O’Shean välityksellä Kilmainhamin sopimuksena tunnetun salaisen sopimuksen Gladstonen hallituksen kanssa. Sopimuksen mukaan hallitus vapauttaisi Parnellin sekä täydentäisi Land Act -lakia lisäyksellä, joka vapauttaisi häädetyt maanvuokraajat maksamattomien vuokrien maksamisesta (''Arrears Act''). Vastineeksi Parnell lupasi käyttää vaikutusvaltaansa Irlannin olojen rauhoittamiseen sekä peruuttaa maaliiton aiemman julistuksen, jossa vaadittiin kaikkia maanvuokraajia pidättäytymään vuokrien maksusta (''No Rent Manifesto''). Parnell vapautui 2. toukokuuta 1882.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
Neljä päivää Parnellin vapautumisen jälkeen Invincibles-niminen nationalistinen terroristiryhmä suoritti Dublinissa niin sanotut Phoenix Parkin murhat puukottamalla kuoliaiksi Irlannin asioiden ministeri lordi [[Frederick Cavendish]]in ja hänen apulaisensa Thomas Henry Burken. Tapaus näytti aluksi romuttavan Parnellin tekemän sopimuksen. Murhan synnyttämä kumouksellisen väkivallan vastainen reaktio kääntyi kuitenkin hänen edukseen, sillä se auttoi häntä taltuttamaan Irlannin ääriliikkeiden toiminnan. Parnell, Davitt ja [[John Dillon]] antoivat välittömästi julistuksen, jossa he tuomitsivat murhan. Parnell pyrki nyt muuttamaan maaliiton agitaatiotoiminnan home rule -puolueen parlamentaarista toimintaa tukevaksi liikkeeksi. Hän onnistui luomaan maaliiton seuraajaksi uuden Kansallisen liiton, joka soveltui tähän tarkoitukseen, mutta sai samalla taakseen maaliiton vanhan kannattajakunnan.<ref name="NFB" /><ref name="ABC" /><ref name="brit" /> Davitt vastusti tätä kehitystä, mutta hänen radikaalisiipensä vaikutusvalta heikkeni murhien seurauksena.<ref name="ABC" /> Gladstonen lupaama Arrears Act astui voimaan heinäkuussa 1882, mutta Phoenix Parkin murhien Englannissa herättämän vastareaktion vuoksi liberaalipuolue ei halunnut toistaiseksi jatkaa yhteistyötä Parnellin kanssa ja palasi aiempaan politiikkaansa Irlannin suhteen.<ref name="NFB" />
===Poliittista taktikointia parlamentissa===
Kilmainhamin sopimuksen myötä vallankumouksellinen toiminta Irlannissa hiljeni ja Parnellin johtava asema säilyi horjumattomana. [[Reform Act (1884)|Vuoden 1884 äänioikeusuudistus]] lisäsi entisestään hänen puolueensa edustusta parlamentissa.<ref name="brit" /> Yhdessä [[Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|konservatiivien]] kanssa Parnellin Irlantilainen puolue kaatoi kesäkuussa 1885 liberaalien hallituksen. Marraskuun 1885 parlamenttivaaleissa Parnell antoi julistuksen, jossa hän kehotti Englannissa asuvia irlantilaisia äänestämään mieluummin konservatiivien kuin liberaalien ehdokkaita. Taktiikan tarkoituksena oli varmistaa Englannin pääpuolueiden tasavahva kannatus, jolloin Parnellin oma puolue saisi vaa’ankieliaseman. Tavoite toteutui Irlantilaisen puolueen saadessa 86 edustajaa. Puolueen edustajat tukivat aluksi uutta konservatiivihallitusta, mutta kun hallitus kiristi toimia Irlannissa, Parnell siirsi tukensa takaisin Gladstonelle, joka pääsi näin helmikuussa 1886 palaamaan pääministeriksi.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
Gladstonen hallitus oli nyt riippuvainen irlantilaisten tuesta, ja lupasi siksi säätää lain Irlannin itsehallinnosta. Hallitus antoi ensimmäisen home rule -lakiesityksen huhtikuussa 1886, ja Parnell sitoutui tukemaan sitä. Esitys kuitenkin ajoi Englannin liberaalit sisäiseen hajaannukseen ja parlamentin alahuone hylkäsi lakiesityksen kesäkuussa selvällä enemmistöllä. Seuraavana vuonna pääministeriksi palasi Irlannin itsehallintoa vastustanut konservatiivi [[Robert Salisbury]]. Parnell vetäytyi osin syrjään politiikasta sekä terveyssyistä että asemansa hankaloitumisen vuoksi. Irlantilainen puolue liittoutui nyt oppositiojohtaja Gladstonen kanssa, ja joutui siksi luopumaan aiemmasta jarrutustaktiikastaan. Parnell pysyi myöskin sivussa [[William O’Brien]]in Irlannissa vuonna 1886
Parnell joutui keskelle uutta kohua, kun ''[[The Times]]'' julkaisi 18. huhtikuuta 1887 jäljennöksen hänen kirjoittamakseen väitetystä kirjeestä, jossa hän olisi hyväksynyt viisi vuotta aiemmat Phoenix Parkin murhat. Parnell tuomitsi kirjeen väärennökseksi. Tapausta tutki syyskuusta 1888 helmikuuhun 1889 erityinen tutkintakomitea. Vuonna 1889 Richard Pigott -niminen irlantilainen toimittaja tunnusti komitealle tehneensä väärennöksen. Parnellin maineen puhdistuminen vahvisti hänen asemaansa, sillä Englannin liberaalit alkoivat nyt nähdä hänet vääryyttä kärsineenä marttyyrina.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
| |||