Ero sivun ”Down to Earth (Rainbow’n albumi)” versioiden välillä

p
kh, typos fixed: myöskin → myös, edelläma → edellä ma, lukuuno → lukuun o, Tänä päivänä → Nykyään using AWB
p (isbn fix)
p (kh, typos fixed: myöskin → myös, edelläma → edellä ma, lukuuno → lukuun o, Tänä päivänä → Nykyään using AWB)
 
Blackmore pyysi vanhaa [[Deep Purple]] -kolleegaansa, basisti [[Roger Glover]]ia tuottamaan yhtyeen tuleva albumi. Glover oli toiminut Deep Purplesta lähtönsä jälkeen menestyksekkäästi tuottajana ja hänen tehtävä olikin ”saada Rainbow myymään enemmän levyjä”<ref>Roger Gloverin haastattelu Suomen vierailun yhteydessä vuonna 2000</ref>. Koska sopivaa basistia ei löytynyt, tuli Gloverista myös yhtyeen basisti. Basistina oli Daisleyn lähdön jälkeen toiminut jonkin aikaa [[The Pretty Things]]- ja [[T. Rex]]-yhtyeissä soittanut [[Jack Green]], mutta hän ei kuitenkaan jäänyt yhtyeeseen.<ref>http://www.blackmoresnight.com/moon_castle_pages/blackmore_discography.htm Blackmoresnight.com</ref>
Kosketinsoittajaksi valittiin Powellin sooloyhtyeessä sekä [[Colosseum II]] -yhtyeessä aiemmin vaikuttanut [[Don Airey]]. Laulajaksi olivat ehdolla ainakin myöhemmin [[Uriah Heep]]issä laulanut [[Peter Goalby]], sekä entinen Deep Purple -laulaja [[Ian Gillan]], joka oli soittanut Blackmoren kanssa jouluna 1978 pidetyssä konsertissa. Vokalistiksi valittiin lopulta [[Graham Bonnet]], joka oli laulanut aikoinaan pop-duo [[The Marbles]]issa. Bonnetin nimi tuli esille, kun Cozy Powell soitti studiossa The Marblesin hittikappaletta ”Only One Woman”<ref>http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=11831 Albumin arvostelu Imperiumi.net-sivustolla</ref>. Bonnet oli ulkoisesti edeltäjänsä Dion täydellinen vastakohta lyhyine hiuksineen, peililaseineen ja pukuineen, mutta omasi kuitenkin vahvan äänen. Tuleva albumi nauhoitettiin edellisen levyn tapaan linnaan rakennetussa studiossa [[Ranska]]ssa lukuunottamattalukuun ottamatta vokaaleja, jotka nauhoitettiin Kingdom Sound-Studioilla [[Long Island]]illa<ref>http://www.rockpages.gr/detailspage.aspx?id=2320&type=1&lang=EN Graham Bonnetin haastattelu</ref>.
 
== Albumin sisältö ja kaupallinen menestys ==
 
Albumin kappaleet ovat pääasiassa Blackmoren (musiikki) ja Gloverin (lyriikat) kirjoittamia. Hitiksi noussut ”Since You Been Gone” on [[Russ Ballard]]in käsialaa. Kyseinen kappale ja myöskinmyös hitiksi noussut ”All Night Long” edustivat Rainbown uutta radioystävällistä kaupallista linjaa. Samaa linjaa edustaa myös ”Makin' Love” -kappale. Suoraviivaisempaa rockia ovat ”No Time to Lose”, ”Danger Zone” ja ”Lost in Hollywood”. ”Eyes of the World” -kappaleessa Don Aireyn kosketinsoittimet ovat vahvasti esillä ja kappale on albumin ainoita kappaleita, jossa on viitteitä yhtyeen aiempaan, Dion aikaiseen tuotantoon. Kosketinsoittimet ovat muutenkin läpi albumin vahvasti esillä. ”Love’s No Friend” taas on hidas ja hiukan [[blues]]-henkinen kappale. Lisäksi sessioissa nauhoitettiin kappale ”Bad Girl”, joka alun perin julkaistiin ”Since You Been Gone” -singlen b-puolella<ref>http://www.raulmateos.com/rainbow/others.html Rainbown singlediskografia</ref>.
 
''Down to Earth'' julkaistiin heinäkuussa 1979 ja se nousi [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n albumilistalla sijalle kuusi. Singleinä julkaistut ”Since You Been Gone” (UK 6.) ja ”All Night Long” (UK 5.) saivat Blackmoren toivomaa radiosoittoa ja listamenestystä. Yhdysvalloissa menestys ei kuitenkaan ollut huimaa: albumi jäi sijalle 66 ja ”Since You Been Gone” sijalle 57<ref>http://www.songfacts.com/detail.php?id=14388 Yhdysvaltojen listasijoitus</ref>. Huolimatta hitti-singleistä albumi möi vähemmän kuin edelliset Dion aikaiset albumit<ref>http://www.poemhunter.com/lyrics/rainbow/biography/ Rainbow-biografia Poemhunter-sivustolla</ref>.
 
Albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti maailmankiertueelle esiintyen Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Kiertue huipentui elokuussa 1980 [[Donington Park]]iin ensimmäisille [[Monsters of Rock]] -festivaaleille, joissa yhtye oli pääesiintyjä. Tämä jäi kokoonpanon viimeiseksi esiintymiseksi Powellin erotessa yhtyeestä konsertin jälkeen<ref>http://www.joegeesin.com/cozy-powell.htm Cozy Powellin haastattelu vuodelta 1996</ref>. Myös laulaja Graham Bonnet erosi seuraavan albumin esituotannon aikana yhtyeestä<ref>http://www.rockpages.gr/detailspage.aspx?id=2320&type=1&lang=EN Graham Bonnetin haastattelu</ref>. Lisäksi Bonnetin esiintyminen juovuksissa<ref>http://www.poemhunter.com/lyrics/rainbow/biography/ Rainbow-biografia Poemhunter-sivustolla</ref> ja sanojen unohtelu<ref>http://www.joegeesin.com/cozy-powell.htm Cozy Powellin haastattelu vuodelta 1996</ref> edellämainitullaedellä mainitulla Doningtonin keikalla oli aiheuttanut juopaa hänen ja Blackmoren välillä.
 
== Albumi mediassa ==
Britannian musiikkilehdistössä albumi sai julkaisunsa aikoihin positiivista kritiikkiä ja uusien muusikoiden panosta kehuttiin korkealle.<ref>Arvosteluja Rainbow Fan Clan Legacy-sivustolla</ref> Allmusic.com-sivuston arvostelija kehuu eteenkin Blackmoren, Gloverin ja Powellin panosta ja kritisoi hiukan laulaja Graham Bonnetin suoritusta.<ref>http://www.allmusic.com/album/down-to-earth-r16060/review</ref> Suomalaisen Deep-Purple.fi-sivuston arvostelija toteaa, että "tällä levyllä soittava bändi kuulostaa yhä erinomaiselta, mutta samalla yhtyeen soundi on aikaisempaa selvästi popahtavampi".<ref>http://www.deep-purple.fi/levyt.php?id=21 Arvostelu Deep-Purple.fi-sivustolla</ref>
 
Tänä päivänäNykyään kriitikot ja monet yhtyeen fanit ovat kritisoineet Rainbown radioystävällisempään ja kaupallisempaa musiikkiin siirtymistä<ref>http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=11831 Albumin arvostelu Imperiumi.net-sivustolla</ref> ja pitävät Ronnie James Dion aikaista versiota yhtyeestä parhaana. Tästä huolimatta varsinkin tältä albumilta löytyvät ”Since You Been Gone” ja ”All Night Long” ovat yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ja saavat edelleen radiosoittoa [[AOR]]-musiikkiin suuntautuneilla radio-asemilla.
 
Albumista julkaistiin remasteroitu versio vuonna 1999 ja ”Deluxe Edition” vuonna 2011, joka sisältää bonusmateriaalia.
22 066

muokkausta