Ero sivun ”Anton Bruckner” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Removing Link GA template (handled by wikidata) |
p →Bruckner säveltäjänä: kh, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB |
||
Rivi 30:
Bruckner asettaa usein orkesterin eri soitinryhmät toisiaan vastaan hieman [[urku]]jen äänikertojen tapaan, jolloin syntyy säveltäjälle tyypillinen, juuri urkumaiseksi luonnehdittu [[sointiväri]]. Bruckner sai vaikutteita erityisesti Beethovenilta, [[Franz Schubert]]ilta ja Wagnerilta, joskin Wagnerin merkitystä on usein ylikorostettu. Brucknerin sinfoninen tyyli erottuu radikaalisti kaikista aikalaisistaan sekä myös myöhemmistä säveltäjistä. Sinfoniat ovat Gustav Mahleria ennakoiden kestoltaan pitkiä, pituudeltaan runsaasta tunnista lähes puoleentoista. Sinfonioiden avaus ja loppuosa ovat usein molemmat kahdenkymmenen tai liki puolen tunnin mittaisia ja välissä olevat osat saattavat olla lähes yhtä pitkiä. Monesti Bruckner aloittaa sinfoniansa jousien hiljaisella tremololla [[Sinfonia nro 9 (Beethoven)|Beethovenin 9. sinfonian]] tapaan. Tällaiset nostatusvaiheet kestävät Brucknerin teoksissa usein yli minuutin. Brucknerin musiikki on luonteeltaan hyvin dynaamista ja majesteettista. Tempo ei milloinkaan ole Brucknerilla erityisen nopea. Melodisuus ei ole keskeistä Brucknerin tyylissä, sen sijaan painotus on enemmän teosten osien monimutkaisessa rakenteessa.
Vaikka Bruckner oli sinfonikkona uudistuksellinen säveltäjä, hänen uudistuksellisuutensa ei ulottunut teosten rakenteeseen osien tasolla. Kaikki hänen sinfoniansa ovat nimittäin jo klassismin ajoilta peräytyneen käytännön mukaisesti neliosaisia. Ne alkavat laajennettua sonaattimuotoa käyttävällä allegro-osuudella, jota seuraa lähes aina hidas osio, 3/4 tahtilajiin kirjoitettu [[scherzo]] ja lopuksi osin sonaattimuotoon perustuva finaali. Brucknerin käyttämät orkesterit ovat myös kokoonpanoltaan suhteellisen perinteisiä: normaalit jouset, puupuhaltimia on pareittain, käyrätorvia neljä, trumpetteja kaksi tai kolme, pasuunoita kolme. Lisäksi mukana on yksi tuuba. Kahdeksannessa ja yhdeksännessä sinfoniassa puupuhaltimet ovat kolminkertaiset. Lyömäsoittimista Brucknerille riittävät yleensä pelkät patarummut. Kolmessa viimeisessä sinfoniassa on käytetty Wagner-tuubia. Huolimatta suhteellisen vaatimattomista kokoonpanoista Bruckner saa esittäjistöstään halutessaan irti valtaisia tehoja. Solisteille, kuorolle, uruille ja orkesterille sävelletty ''Te Deum'' tarjoaa tästä hyvän esimerkin. Sinfonioilla ei ole kutsumanimiä
==Sinfoniat==
| |||