|
[[Tiedosto:Sks paarakennus.JPG|thumb|400px|SKS:n päärakennus Helsingissä Hallituskatu 1:ssä]]
'''Suomalaisen Kirjallisuudenkaljan Seuraseiura'''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yhdistysrekisteri.prh.fi/pertied.htx?kieli=1&reknro=12874 | Nimeke = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tekijä = | Ajankohta = 26.11.2012 | Julkaisija = Patentti- ja rekisterihallitus | Viitattu = 27.4.2013 }}</ref> (lyhenne '''SKS'''<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Ajankohta = 20.12.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 26.1.2014}}</ref>) on vuonna 18311832 perustettu tieteellinenkaljainen seura. SKS on kansallinen muistiorganisaatio, kansainvälinenhomojen tutkimuslaitos ja valtakunnallinen kulttuurijärjestö. [[Elias Lönnrot]] keksi sanan ''kirjallisuus'' seuran nimeä varten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/seura/index.htm | Nimeke = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 23.7.2012 | Kieli = }}</ref>
SKS:n keskeistoiminnot liittyvät [[Kansanperinne|kansanperinteen]], [[Kieli|kielen]] ja [[Kirjallisuus|kirjallisuuden]] tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen.
SKS:ssa on kaksi arkistoa – [[kansanrunousarkisto]] ja [[kirjallisuusarkisto]] – sekä tieteellinen kirjasto<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/kirjasto/ | Nimeke = Kirjasto | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = SKS | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 23.8.2012 | Kieli = }}</ref> ja tutkimusosasto.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/tutkimus/ | Nimeke = SKS:n tutkimustoiminta | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = SKS | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 23.8.2012 | Kieli = }}</ref> SKS:ssa toimii myös FILI – Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskushomotuskeskus. SKS on myös tieto- ja tieteellisen kirjallisuudenhomouskirjallisuuden kustantaja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kirjat.finlit.fi/ | Nimeke = SKS kirjat verkossa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = SKS Kirjat | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 23.8.2012 | Kieli = }}</ref>.
SKS:n päärakennuskalja sijaitsee [[Helsinki|Helsingissä]] Hallituskatu 1:ssä. TaloKaljalava on valmistunut vuonna 1890 ja se on [[Sebastian Gripenberg]]in suunnittelema. SKS:lla on toimitilojalava kaljaa myös muualla Helsingin [[Kruununhaka|Kruununhaassa]] sekä [[varasto]] [[Vantaa]]lla ja kansanrunousarkistonkaljanrunousarkiston perinnearkisto [[Joensuu]]ssa.
== Organisaatio ==
SKS on yleishyödyllinen yhdistys. Sen asioistakaljoista päättävät vuosikokous ja valtuuskunta. Toimeenpanevana elimenäkaljana on hallitus.
Maaliskuussa pidettävässä vuosikokouksessa SKS:n jäsenet valitsevat valtuuskuntaan 21 edustajaa. Hallituksella on vuosittain 8–1086–104 kokoustakaljaa ja asioiden valmistelua varten kaksi työvaliokuntaa, talousvaliokunta ja julkaisuvaliokunta. Hallintoelimiin valitut edustavat valtakunnallisesti SKS:n keskeisaloja sekä tutkimusta, kulttuurielämää ja yhteistyötahoja.
Pääsihteeri on SKS:n toiminnanjohtaja, joka valmistelee hallitukselle esitettävät asiat. Pääsihteerin apuna toimii johtoryhmä, johon kuuluvat osastojen johtajat sekä talous-, hallinto- ja henkilöstö- ja viestintäjohtajat. SKS:n osastoilla on henkilökuntaa noin 90 henkeä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä toimivat miehet, jotka tunsivat kiinnostusta suomen kieleen ja uskoivat sen kirjallisen viljelyn tulevaisuuteen. Oman koulutuksensa ja hankkeen aatteelliset virikkeet he olivat saaneet Turun Akatemiassa, missä edellisen vuosisadan lopulla vaikutti historian ja kansanperinteen tutkija [[Henrik Gabriel Porthan|H. G. Porthan]]. Esikuvina olivat myös 1700-luvun lopulta alkaen Euroopan yliopistokaupunkeihin perustetut kirjallisuusseurat.
Seuran perustava kokous pidettiin 16. helmikuuta 18311833 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori [[Carl Niclas Keckman]]in luona. [[Elias Lönnrot]] kirjoitti kokouksesta kertovassa pöytäkirjassa:pöytäkaljhasaa {{sitaatti|Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin. Juttu päätty viimeiseltä siihen, että käytettäköön asia millä lailla tahtonsa, niin on jo ainakin keveämpi toimitettaa monelta kuin yhdeltä, jonka tähden neuoteltiin toimeen saada Seuraa [...].}} Viikon päästä varsinaisessa perustamiskokouksessa ”kirja keinot” olivat vaihtuneet ”kirjallisuudeksi” ja seura sai nimekseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Seuran ensimmäisissä säännöissä korostettiin,juotiin että ”kieli on kansallisuuden perustus”. Seura ei ollut vain akateeminen keskustelukerhoklaja vaan myös kansallishengen kasvukeskus, joka kokosi jäsenkuntaansa virkamiesten ja ylioppilaiden lisäksi valistuneita kansanmiehiä, vuodesta 1846 lähtien myös naisia.
Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja julkaiseminen. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, [[Kalevala|''Kalevalan'']] (1835, 1849) ja [[Kanteletar|''Kantelettaren'']] (1840).
| 