Ero sivun ”Makarios III” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Removing Link GA template (handled by wikidata) |
lisätietoa uran alkuajoista |
||
Rivi 35:
'''Makarios III''' ({{k-el|Μακάριος Γ}}, synt. Μιχαήλ Χριστοδούλου Μούσκος, ''Mihail Hristodulu Muskos'', [[13. elokuuta]] [[1913]] – [[3. elokuuta]] [[1977]]) oli [[Kyproksen ortodoksinen kirkko|Kyproksen ortodoksisen kirkon]] arkkipiispa 1950–1977 ja ensimmäinen [[Kyproksen tasavalta|Kyproksen tasavallan]] presidentti 1960–1977.
Makarios opiskeli [[teologia]]a [[Kreikka|Kreikassa]] ja muissa maissa ja piti yllä hyviä suhteita muun muassa [[Kirkkojen maailmanneuvosto]]on.<ref name = huovinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.) | Nimeke =Maailmanpolitiikan kasvot | Vuosi =1963 | Sivu =121 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Weilin & Göös }}</ref> Hän oli jo vuodesta 1950 [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kruununsiirtomaan [[Kyproksenkreikkalaiset|kyproksenkreikkalaisten]] henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä [[Kreikka]]an eli ''[[enosis]]ta''<ref name = huovinen/> ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan päämajastaan itäisellä Välimerellä, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Makarios karkotettiin 1956 maasta [[Seychellit|Seychelleille]].<ref name = huovinen/> Vuoden kuluttua Makarios vapautettiin ja hän matkusti Kreikkaan, koska ei saanut palata Kyprokselle. [[Konstantinos Karamanlis]]in johdolla ''enosis'' hylättiin Kyproksen itsenäisyyden hyväksi, mistä neuvoteltiin Zürichin sopimus. Neuvotteluja jatkettiin Lontoossa. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella.
Makariosin palattua Kyprokselle 1. maaliskuuta 1959 hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Makariosia oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi.
| |||