Ero sivun ”Michelangelo Antonioni” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p wfix |
|||
Rivi 48:
''Huutoa'' seuranneita kolmea elokuvaa, ''[[Seikkailu (vuoden 1960 elokuva)|Seikkailua]]'' (1960), ''[[Yö (Antonionin elokuva)|Yötä]]'' (1961) ja ''[[Kuumetta]]'', pidetään eräänlaisena trilogiana, koska niiden tyyli, yhteiskunnallinen asetelma, teema, juoni ja erityisesti Vittin esittämä hahmo ovat yhtenäiset. Monet yhdistävät trilogian tetralogiasta ja liittävät jatkoksi Antonionin ensimmäisen värielokuvan, ''[[Punainen erämaa]]'' (1964). Näiden elokuvien myötä Antonioni sai maailmanlaajuista mainetta arvostettuna ja suosittuna elokuvaohjaana.<ref name="brown"/>
Antonioni oli 1960-luvun puolivälissä maailman tunnetuimpia ja ristiriitaisimpi elokuvaohjaajia. Häne elokuviansa esitettiin säännöllisesti elokuvajuhlilla, ja hän oli lukuisien esseiden ja lehtijuttujen aiheena. [[Hollywood]]issakin kiinnostuttiin Antonionista, joka tekikin [[Metro-Goldwyn-Mayer]]in kanssa sopimuksen kolmesta elokuvasta. Hänen
''Blow-Upin'' jälkeen Antonioni teki ensimmäisen elokuvansa Yhdysvalloissa. Opiskelijaprotestiliikkeestä kertonut ''[[Zabriskie Point (elokuva)|Zabriskie Point]]'', joka oli taloudellinen katastrofi.<ref name="lyman"/> Sen jälkeen Antonioni palasi dokumenttielokuvan pariin ja teki elokuvan ''[[Chung Kuo – Kiina]]'' (1973). Flopanneen ''Zabriskie Pointin'' jälkeen Antonioni onnistui palaamaan jälleen huipulle elokuvalla ''[[Ammatti: reportteri]]'' (1975), jonka pääosaa näytteli [[Jack Nicholson]]. Muun muassa elokuvakriitikko [[David Thomson (elokuvakriitikko)|David Thompson]] on kutsunut sitä 1970-luvun parhaimpiin kuuluvana elokuvana.<ref name="lyman"/>
|