Ero sivun ”Miles Davis” versioiden välillä

Davis syntyi varakkaaseen afroamerikkalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli hammaslääkäri Miles Dewey Davis ja hänen äitinsä Cleota Mae (Henry) Davis oli soitonopettaja. Perhe muutti vuotta myöhemmin itäiseen [[St. Louis]]iin. Hänen äitinsä Cleota halusi poikansa soittavan [[viulu]]a.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.thumbplay.com/join/Miles+Davis-artist-Right+Off-realtones-bonus | Nimeke =About Miles Davis |Viitattu =2.3.2009 | Kieli ={{en}}}}</ref> Hän oli kyvykäs [[blues]][[pianisti]], mutta piti tämän salaisuutena pojaltaan, sillä ei pitänyt bluesia tarpeeksi hienona.<ref>"Miles Davis." Contemporary Black Biography. The Gale Group, Inc, 2006. Answers.com 02 Mar. 2009. http://www.answers.com/topic/miles-davis :'' "His mother, Cleota, played the violin and encouraged her son to take up that respectable, classical instrument. Miles would later learn that his genteel mother, whose sartorial splendor he took as a model, was also well versed in the decidedly more homely musical phrases of the blues."''</ref> Davis sai ensimmäisen trumpettinsa 9-vuotiaana, mutta aloitti trumpetinsoiton varsinaisesti vasta 13 vuoden iässä, kun hänen isänsä hankki uuden trumpetin lisäksi poikansa soitonopettajaksi paikallisen trumpetisti [[Elwood Buchanan]]in. Buchanan painotti soittamista ilman [[vibrato]]a, ja tämä painuikin nuoren Davisin mieleen koko hänen tulevan uransa ajaksi. Myös [[Clark Terry]] vaikutti vahvasti hänen soittoonsa. 16-vuotiaana Davis liittyi paikalliseen muusikkojen liittoon ja aloitti ammattimaisen soiton. Pian hän soitti [[Eddie Randle]]n yhtyeessä "Blue Devils" ja vuoden pestin jälkeen Davisiä pyydettiin erilaisiin yhtyeisiin, mutta hänen vanhempansa halusivat pitää opinnoista kiinni, niin että Miles kävisi koulun loppuun. Vuonna [[1944]] [[Charlie Parker]]in ja [[Dizzy Gillespie]]n tähdittämä [[Billy Eckstine]]n yhtye vieraili St. Louisissa. Davis pääsi soittamaan sairastuneen [[Buddy Anderson]]in tilalle kolmanneksi trumpetiksi pariksi viikoksi. Yhtyeen matka jatkui kuitenkin pian ilman Davisiä, sillä hänen vanhempansa olivat edelleen ankaria opintojen suhteen.

 

 

==1950-luku==

[[Kuva:Miles Davis by Palumbo.jpg|thumb|250px|Miles Davis vuonna 1955]]

 

*1955–56 [['Round About Midnight (Miles Davisin albumi)|'Round About Midnight]]

 

==Fuusion merkkipaalut==

 

Miles Davis ei ollut ensimmäinen niistä monista artisteista, joka rupesivat yhdistelemään jazzia ja [[pop-musiikki]]a 1960-luvulla, mutta hän sai kuitenkin lopulta aikaan merkittävimmät levytykset tällä saralla. Davis lähestyi selvästi fuusiota jo levyillään ''Miles in the Sky'' (1968) ja ''Filles de Kilimanjaro'' (1968). Ensin mainitun levyn avausraidalla Herbie Hancock siirtyi [[sähköpiano]]n ääreen, Ron Carter [[bassokitara|sähköbassoon]] ja Tony Williams soitti [[tango]]-komppia muistuttavaa rytmiä. Lisää oli kuitenkin luvassa: vuosina [[1969]] ja [[1970]] Davis julkaisi kolme levyä, joita pidetään [[fuusiojazz]]in ehdottomina merkkipaaluina: ''[[In a Silent Way]]'' ([[1969]]), ''[[Bitches Brew]]'' ([[1971]]) ja ''[[Tribute to Jack Johnson]]'' ([[1970]]).

[[1970-luku|1970-luvun lopussa]] Davis päätti taas tarttua trumpettiinsa ja teki paluun. 1970-luvulta kuolemaansa vuoteen [[1991]] asti Davis levytti 1970-luvun funkista ja [[1980-luku|1980-luvun]] pop-musiikista vaikutteita saaneita levyjä. Myös [[hip hop]] -vaikutteinen levy ehti ilmestyä. Sanotaan että Miles Davis ei koskaan pysähtynyt. Tällä tarkoitetaan, että hän ei koskaan palannut vanhan akustisen jazzin pariin (paitsi ehkä muutamassa konsertissa). Davisin 1980-luvun tuotanto on varsin kiisteltyä. On kuitenkin lähes yleisesti hyväksytty, että varsinaisia klassikkolevyjä Davis ei enää tehtaillut 1970-luvun lopussa tapahtuneen paluunsa jälkeen. Jazz-puristit eivät tietenkään lämpene Davisin 1980-luvun tuotannolle sen enempää kuin hänen aiemmillekaan fuusio-levyilleen, mutta tämän ajan levyt ovat saaneet osakseen myös arvostusta jazzin ja laajemmin afroamerikkalaisen musiikin uudemmista suuntauksista kiinnostuneiden ihmisten parissa. 1980-luvun levyillä Davis sävelsi itse tuskin ollenkaan. Yksi syy oli, että tehdessään levytyssopimusta hän päätyi erehdyksessä antamaan tulevien sävellystensä oikeudet levy-yhtiölle. Monella levyllä hän tukeutui basisti-multi-instrumentalisti [[Marcus Miller]]iin ja hänellä oli yhtyetovereinaan vanhaan tapaan muita nousevia kykyjä, kuten kitaristi [[John Scofield]].

 

 

 

 

'''Viimeiset levyt '''

*Ian Carr: ''Miles Davis'', ISBN 0-00-653026-5

 

 

[[Luokka:Miles Davis| ]]