Ero sivun ”Valmet Vihuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
p linkki on raato, archive kehiin
commonscat-rivi; –
Rivi 8:
Prototyypin (VH-1) ensilento tapahtui [[6. helmikuuta]] [[1951]] Tampereen [[Härmälä]]n kentältä. Ohjaajana oli tehtaan [[Koelentäjä|koelentäjä]] kapteeni [[Esko Halme]]. Onnistuneiden koelentojen jälkeen ilmavoimat tilasi [[27. huhtikuuta]] 1951 30 konetta käsittävän II-sarjan. Vuoden 1954 syksyllä ilmavoimat tilasi vielä 20 koneen ns. III-sarjan. Viimeinen sarjan koneista luovutettiin [[15. tammikuuta]] [[1957]].
 
[[Valmet Lentokoneteollisuus|Valmetin Lentokonetehdas]] valmisti 51 Vihuria kolmessa eri sarjassa (I-IIII–III) [[Kuorevesi|Kuorevedellä]] ja Tampereella. Koneiden tunnukset ilmavoimissa olivat VH-1 – VH-51.
 
==Käyttö==
Koneesta tuli aikanaan [[Suomen ilmavoimat|Suomen ilmavoimien]] eniten käytetty lentokone 1950-luvun puoleen väliin mennessä. Sille tapahtui myös paljon onnettomuuksia, josta lehdistö nosti ison hälyn. Vihurin luotettavuutta puitiin myös [[Eduskunta|eduskunnassa]]. Toukokuussa [[1959]] kone joutui lopulliseen lentokieltoon pääministeri [[Reino Kuuskoski|Reino Kuuskosken]] pojan kuoltua Vihuri-onnettomuudessa (14.12.1957 VH-4). Tämän onnettomuuden jälkeen sattui vielä kaksi, joissa menetettiin ohjaaja: 15.4.1959 Vänr. Sainion ohjaama VH-47 putosi ohjausvirheen takia Kokemäellä ja 20.4.1959 kuoli kok. Mielonen epäonnistuneessa pakkolaskussa Porissa. Kone oli VH-40.
Ennen romuttamista Vihureita yritettiin myydä muun muassa [[Tunisia]]an – tuloksetta. Jälkikäteen arvioiden onnettomuuksia ei käytön määrään nähden ollut paljoa ja useimmat 1950-luvun lopun onnettomuudet johtuivat siitä, että ohjaajat rikkoivat - toisinaan törkeästi - lentosääntöjä. Silloinen media teki kuitenkin koneesta syntipukin tutkimatta juuri lainkaan tosiasiallisia syitä.
 
Kirjailija ja [[Mannerheim-ristin ritari]] [[Joppe Karhunen]] puolestaan sanoo eräässä teoksessaan että kone sinänsä oli jopa erinomainen, mutta sen heikko kohta oli moottori: moottorina käytettiin jo sota-aikana kovilla olleita ja varsin loppuun kulutettuja Bristol Mercury -tähtimoottoreita, joiden pettämisistä aiheutui osa onnettomuuksista.
Rivi 45:
 
==Lähteet==
* Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien historia 14 - Suomalaiset hävittäjät, AR-Kustannus ky, 1990. ISBN 951-95821-0-X
 
==Aiheesta muualla==
{{Commonscat-rivi}}
* [http://web.archive.org/web/20060925111248/http://www.sci.fi/~ambush/faf/vihuriscrap.html Kuvia Vihureiden romuttamisesta]