Ero sivun ”Pjotr Rumjantsev” versioiden välillä

67 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
+ lähteet
(→‎Sota osmaneja vastaan: f: Kagulin taistelu (Kagul venäjäksi, nykyisin kaupungin nimi= Cahul))
(+ lähteet)
Rumjantsev toimi Ukrainan korkeimpana kuvernöörinä koko Katariinan valtakauden ajan. Toisin kuin isänsä Pjotr Rumjantsev otti tehtäväkseen lakkauttaa [[hetmani]]en autonomian ja liittää vasta valloitetut alueet Venäjään. Häntä on syytetty maaorjuuden levittämisestä uuteen Venäjään, mutta tästä politiikasta päättäminen oli hänen valtansa ulottumattomissa.
 
[[Venäjän–Turkin sota (1768–1774)|Venäjän–Turkin sodassa 1768–1774]] Rumjantsev johti armeijaa, jonka tarkoitus oli vallata Azov takaisin [[Osmanien valtakunta|osmaneilta]]. Hän päihitti vastustajansa [[Largan taistelu|Largan]] ja [[Cahulin taistelu|Kagulin (Cahulin) taisteluissa]] (heinäkuujälkimmäinen heinäkuussa 1770 [[Cahul]]in tienoilla),<ref name="Savukeidas-MD">{{Kirjaviite | Tekijä = Pitkänen S. ja V.-J. Sutinen| Nimeke = Moldova | Vuosi = 2010| Luku = | Sivu = Cahulista s. 339–342| Selite = | Julkaisupaikka = Turku| Julkaisija = Savukeidas Kustannus| Tunniste = ISBN 978-952-5500-76-9| www = http://www.savukeidas.com/tuote/silja-pitkanen-ville-juhani-sutinen-savukeitaan-matkaoppaat-moldova/ | www-teksti = Kirjan kuvaus kustantajan sivulla | Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.10.2014| Kieli = }}</ref> ylitti [[Tonava]]n eteni [[Romania]]an. Voittojensa takia hänet ylennettiin sotamarsalkaksi ja hänelle myönnettiin arvonimi Zadunaiski ("transtonavalainen"). Kun hänen joukkonsa lähestyivät Shumlaa 1774 uusi sulttaani [[Abdulhamid I]] haki kiireesti rauhaa. Rumjantsev valitsi rauhansopimuksen allekirjoituspäiväksi aiemman turkkilaisille voittoisan [[Prutin rauha]]n (1711) päiväyksen.
 
Siihen mennessä Rumjantsevista oli epäilemättä tullut maineikkain Venäjän sotapäälliköistä. Toisen sotamarsalkan [[Grigori Potjomkin]]in sanotaan olleen hänelle niin kateellinen, ettei hän saanut enää uutta komennusta. Rauhojen aikana Rumjantsev toi esille innovatiivisiä näkemyksiään, joita hänellä oli sotataidosta teoksissa "Ohjeita" (1761), "Sotapalveluksen käytännöt" (1770) ja "Ajatuksia" (1777). Näistä teoksista tuli osa siitä teoreettisesta pohjasta, jonka mukaan Potjomkin uudisti Venäjän armeijaa.
 
[[Venäjän–Turkin sota (1787–1792)|Venäjän–Turkin sodassa 1787–1792]] Rumjantsev epäili Potjomkinin hidastelevan hänen armeijansa huoltamista ja ennen pitkää erosi komennuksestaan. Puolan sotaretkellä 1794 hän toimi jälleen armeijan ylipäällikkönä, joskin hänen kilpailijansa [[Aleksandr Suvorov]] johti varsinaisesti joukkoja taisteluissa. Rumjantsev ei viitsinyt edes lähteä Ukrainassa olevasta kartanostaan, jonka hän oli rakennuttanut varsinaiseksi linnoitukseksi. Hän kuoli 8. joulukuuta 1796, samana vuonna keisarinnansa kanssa. Hänet haudattiin [[Kievo-Petšerskin lavra]]an.
 
==Lähteet==
{{viitteet}}
 
{{Käännös}}