Ero sivun ”Irlannin sisällissota” versioiden välillä

Itsenäisyystaisteluiden rauhansopimuksen mukaan Irlannin vapaavaltio, jonka muodostivat eteläiset 26 kreivikuntaa, sai samantasoisen itsenäisyyden kuin Australia ja Kanada. Parlamentin piti edelleen vannoa uskollisuutta Britannian monarkille, ja britit saivat pitää kolme laivastotukikohtaa Irlannin vapaavaltion alueella. Sopimus hyväksyttiin täpärästi parlamentissa, mutta presidentti de Valera ja kaksi ministeriä erosivat protestiksi. Sopimuksen allekirjoittajat perustivat väliaikaishallituksen Michael Collinsin ja Arthur Griffithin johdolla.<ref name="IH">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.theirishstory.com/2012/07/02/the-irish-civil-war-a-brief-overview/#.VEH9O1Y4TLQ | Nimeke = The Irish Civil War – A brief overview | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Irish History | Viitattu = 18.10.2014 }}</ref>

Sotaan johti IRA:n hajoaminen kahteen osaan: sopimuksen puoustajat (pro-treaty) ja vastustajat (anti-treaty) eli tasavaltalaiset. Vastustajat valtasivat huhtikuussa 1922 Dublinissa sijaitsevan oikeustalon, Four Courts. Kymmenen päivää myöhemmin IRA surmasi brittiläisen kenraali Henry Wilsonin Lontoossa. Britit syyttivät teosta Four Courtsin valtaajia ja uhkasivat käyttävänsä Irlannissa olevia brittisotilaita, Collins määräsi joukot antautumaan, nämä eivät suostuneet. Collins hyökkäsi Four Courtsiin briteiltä lainaamallaan tykistöllä, ja alkoi [[Dublinin taistelu]]. Tämän jälkeen kaikki IRAn joukot joutuivat valitsemaan puolensa.<ref name="IH"/>

Sopimuksen puolustajat katsoivat tukevansa parlamentin hyväksymää laillista sopimusta ja pitivät vastustajia kapinallisina, "irregulars". Vastustajat sanoivat sopimuksen olevan brittien sanelua ja kutsuivat puolustajia miehittäjiä mielisteleväksi sotilasjuntaksi. Eamon de Valera liittyi vastustajiin aluksi tavalisena vapaaehtoisena, mutta perusti lokakuussa 1922 tasavallan hallituksen vaihtoehtona vapaavaltiolle.<ref name="IH"/>

Collinsin johtamat sopimusta tukevat joukot valtasivat Dublinin viikon kestäneiden taisteluiden jälkeen, ja etenivät myös muualla irlannissa briteiltä saaatujen aseiden turvin. Elokuussa 1922 sopimuksen puolustajat olivat voittaneet varsinaisen sisällissodan. Vihamielisyydet kuitenkin jatkoivat sissiodan muodossa.<ref name="IH"/> Sopimusta vastustanut IRA:n osa ei luovuttanut aseitaan eikä hajonnut. Osa sopimuksen vastustajista liittyi De Valeran muodostamaan [[Fianna Fáil]] -puolueeseen ja lähti politiikkaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/294148/Irish-Republican-Army-IRA?anchor=ref711114 | Nimeke = Irish Republican Army (IRA), | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 18.10.2014 }}</ref>

Sodassa kuolleiden lukumäärästä on ollut monenlaisia arvioita. Sopimuksen puolustajia kuoli eri arvioiden mukaan 540-800, tasavaltalaisia "paljon enemmän". Lisäksi tuhansia tasavaltalaisia oli pidätettyinä ja vangittuina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.theirishstory.com/2012/06/19/casualties-of-the-irish-civil-war-in-dublin/#.VEIcS1Y4TLQ | Nimeke = Casualties of the Irish Civil War in Dublin | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu= The Irish Story | Viitattu = 18.10.2014 }}</ref>

[[Luokka:Irlannin historia|Sisällissota]]