Ero sivun ”Temperamaalaus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
väliotsikot |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Antonio_del_Pollaiolo_-_Ercole_e_l'Idra_e_Ercole_e_Anteo_-_Google_Art_Project.jpg|thumb|220px|[[Antonio Pollaiuolo]]n temperamaalaus puulle vuodelta [[1475]].]]
[[Kuva:Meister Francke 001.jpg|thumb|220px|[[Mestari Francke]]: Takaa-ajo ja paimenen petos [[Pyhän Barbaran alttarikaappi|Barbara-alttarista]]. Temperamaalaus puulle, temperan ohella [[lehtikulta]]a. [[1410]], Kansallismuseo Helsinki.]]
'''Temperamaalaus''' on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai [[kaseiini]]. Sana ''tempera'' tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
== Historia ==
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi [[Sandro Botticelli]]n maalaus [[Venus ja Mars]] [[National Gallery]]ssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
== Ominaisuudet ==
Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja [[kaseiini]]in eli [[maito|maidon]] juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia{{selvennä}} esimerkiksi rappauksesta.
Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref> Kananmunan [[albumiini]] emulgoi öljyn samaan tapaan kuin [[majoneesi]]a tehtäessä. Munatemperan sideaineeseen käytetään tavallisesti 1 osa munaa (keltuainen+valkuainen{{lähde}}), 1 osa keitettyä pellavaöljyä (vernissa), 1 osa vettä. Osien lämpötilan on oltava sama. Ensin sekoitetaan muna ja vernissa, sitten lisätään vesi. Väriaineet (pigmentit) lisätään viimeiseksi.<ref> Vogel, Christian: Maalaamme temperalla - seinät - huonekalut - käyttöesineet. ISBN 951-873-790-8)</ref>
== Käyttö ==
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi.<ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref><ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000, s 610-612.</ref> ▼
Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman [[vernissa]]a värit ovat himmeitä ja hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.
Temperavärejä käytetään tyypillisesti [[Laseeraus|läpikuultavina kerroksina]]. Silloin voidaan ensin luoda [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] ja [[piirustus]], seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.
▲Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi.<ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref><ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000, s 610-612.</ref>
== Katso myös ==
| |||