Ero sivun ”Oidipuskompleksi” versioiden välillä

Tyttöjen oidipuskompleksia kutsutaan joskus [[Elektra-kompleksi|elektrakompleksiksi]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mikkola, Anne-Maria Mikkola– Koskela, Lasse Koskela ym. | Nimeke = Äidinkieli ja kirjallisuus, Käsikirja | Vuosi = 2008| Sivu = 298 | Selite = 1.-6–6. painos| Julkaisija = WSOY | Tunniste Isbn=ISBN 978-951-0-26300-6 | Viitattu = 4.2.2011 | Kieli = }}</ref>

Oidipuskompleksia, kuten Freudinpsykoanalyysin teorioita yleisestikin, on voimakkaasti kritisoitu todisteiden puuttumisesta. FreudinPsykoanalyyttiset näkemykset perustuivatperustuvat usein hänen potilastapauksiinsapotilastapauksiin ja [[introspektio]]on, jolloin niiden yleistettävyys on ollut heikkoa.

Itse asiassa päinvastainen näkemys siitä, että ihmisellä olisi biologisen evoluution tuottama vaisto, jonka tarkoituksena on estää sisäsiittoisuutta ja [[insesti]]ä, on saanut enemmän empiiristä todistusaineistoa (ks. esimerkiksi [[Westermarck-efekti]]). Freudia itseään ei hoitanut hänen varhaislapsuudessaan hänen oma äitinsä vaan imettäjä, joten hän ei oletettavasti koskaan leimaantunut äitiinsä, ja hän näin saattoi kokea äitiään kohtaan seksuaalisia tuntemuksia.

Turkulaiset tutkijat Markus J. Rantala ja Urszula Marcinkowska arvioivatväittivät 2010-luvun alussa, että kaikki tuoreet julkaisut, joiden on väitetty tukevan Freudin Oidipus-teoriaa, ovat huijauksia tai koeasetelmaltaan puutteellisia.{{Selvennä}}&nbsp;<ref>http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/tiedetta-puolijohtava-grafeeni-ja-ontuva-oidipus-teoria {{Lähde tarkemmin|Lähde liian niukkasanainen}}</ref>