Ero sivun ”Kultaus” versioiden välillä

[[Tiedosto:Museum Boijmans Van Beuningen, Layer for Layer.ogv|thumb|right|Lehtikullan käyttöä 1400-luvun maalauksen jäljitelmässä]]

Kuvataiteessa käytetyin kultaustapa on kiinnittää esineen pintaan hyvin ohutta [[lehtikulta]]a. [[Keramiikka]]a voi kullata myös sivelemällä kultaa liuoksen osana pinnalle ennen polttamista. Kupoleja on kullattu sekoittamalla kultaa [[elohopea]]an, mistä syntynyttä [[amalgaami]]a on levitetty kupolin pinnalle ja kuumennettu, jolloin elohopea on haihtunut pois. Nahkaan, esimerkiksi pöytätason päällysteenä, voidaan tehdä kullattu reunus laskemalla kultanauhaa [[pihka]]jauheen päälle ja sulattamalla pihka kuvioidulla [[Valssaus|valssi]]lla, jolloin kulta tarttuu nahkaan, johon syntyy samalla kohokuvio. Kultaa voidaan lisätä pintoihin myös kemiallisen [[pelkistys]]reaktion avulla; tällä tavalla lasia pinnoittamalla syntyy [[peili]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.goldreverre.com/resource/other.php | Nimeke =Other methods of Gilding | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Goldreverre.com | Viitattu = 12.10.2014 }}</ref>

Sähkökemiallinen eli [[Elektrolyysi|elektrolyyttinen]] kultaus on nykyisin hyvin yleinen menetelmä. Se yleistyi teollisessa mittakaavassa [[sähkögeneraattori]]n keksimisen jälkeen 1800-luvun lopulla.<ref name="promaint" /> Sähkökemiallisessa pinnoituksessa voidaan luoda muutaman mikrometrin paksuinen metallikerros. Sähkökemiallinen kultaus tapahtuu [[Alkali|alkalisessa]] kylvyssä, jossa on kalium-kultasyanidia sekä tarpeen mukaan muitakin metalleja tai lisäaineita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ttl.fi/partner/kamat/tietokortteihin/Documents/Elektrolyyttinenpinnoitus.pdf | Nimeke =Elektrolyyttinen pinnoitus | Tekijä = | Ajankohta =31.5.2007 | Julkaisija =Työterveyslaitos: KAMAT-tietokortti | Viitattu = 12.10.2014 }}</ref>