Ero sivun ”Mihail Loris-Melikov” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pobedonostsevin rooli. |
mainitaan myös kyseenalaisemmat ansiot |
||
Rivi 4:
Loris-Melikov oli armenialaisen kauppiaan poika. Hän kävi [[Lazarevin itämaisten kielten koulu]]a [[Moskova]]ssa ja kaartin kadettikoulua [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] ennen liittymistään husaarirykmenttiin vuonna 1843. Hän palveli pitkään [[Kaukasus|Kaukasuksella]] ja toimi vuosina 1863–1875 [[Terekin oblasti|Terekin alueen]] kuvernöörinä. Palveltuaan menestyksekkäästi komentajana [[Turkin sota|Turkin sodassa]] (1877–1878) Loris-Melikov palkittiin kreivin arvolla. Sodan jälkeen hän oli vuonna 1879 lyhyen aikaa kenraalikuvernöörinä Volgan alajuoksulla, [[Rutto|ruton]] piinaamalla alueella. Saatuaan siirron Keski-Venäjälle hän ehdotti maltillisia hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia, joiden tarkoituksena oli heikentää vallankumouksellista liikehdintää poistamalla sosiaalisia epäkohtia. Tsaari Aleksanteri II oli siinä määrin vakuuttunut Loris-Melikovin ehdotuksista, että nimitti hänet johtamaan valtakunnallista komiteaa, jonka tarkoitus oli nujertaa vallankumouksellinen terrorismi ja uudistaa maan hallintokoneisto. Vain puolen vuoden kuluttua tsaari kuitenkin lakkautti komitean ja nimitti sen sijaan Loris-Melikovin sisäministeriksi marraskuussa 1880.<ref name="brit" />
Heti sisäministeriksi tultuaan Loris-Melikov keskitti valtakunnan turvallisuusasiat omaan ministeriöönsä. Keisarin kanslian III osasto lakkautettiin ja sen korvaajaksi perustettiin sisäministeriön poliisidepartementti. Tämä loi pohjan tsaarinvallan loppuaikojen [[poliisivaltio]]on johtaneelle kehitykselle sekä salaisen poliisin eli [[Ohrana]]n perustamiselle.<ref>Osmo Jussila: ''Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899–1914'', s. 28. Historiallisia tutkimuksia 110. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1979.</ref> Sisäministerinä Loris-Melikov valmisteli myös maltillisen uudistusohjelman, johon sisältyi muun muassa neuvoa-antavia vaaleilla valittavia paikallisia edustajistoja. Aleksanteri II hyväksyi periaatteessa ohjelman, mutta sen toimeenpanosta ei ehditty päättää ennen maaliskuussa 1881 tapahtunutta tsaarin murhaa. Uudeksi hallitsijaksi tullut [[Aleksanteri III]] hylkäsi ohjelman ja päätti sen sijaan pyrkiä itsevaltiuden säilyttämiseen.<ref name="brit" /> Päätökseen vaikutti ratkaisevasti Pyhän synodin yliprokuraattori [[Konstantin Pobedonostsev]].<ref>[http://global.britannica.com/EBchecked/topic/465622/Konstantin-Petrovich-Pobedonostsev Konstantin Petrovich Pobedonostsev] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 15.6.2013.</ref> Tämän seurauksena Loris-Melikov erosi sisäministerin tehtävästä toukokuussa 1881 ja vetäytyi viettämään eläkepäiviään Nizzaan, Ranskaan.<ref name="brit" />
==Lähteet==
| |||