Ero sivun ”Manhattan-projekti” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix |
p lähteetön-malline pois, lähde?-mallineet eri osioihin |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Groves Oppenheimer.jpg|thumb|Kenraali [[Leslie Groves]] ja [[Robert Oppenheimer]]]]
Rivi 5 ⟶ 4:
==Ydinaseprojektin luominen==
[[Suhteellisuusteoria]]n kehittäjä [[Albert Einstein]] kirjoitti vuonna [[1939]] [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Franklin D. Roosevelt]]ille kirjeen, jossa hän kertoi [[natsi-Saksa|Saksasta]] kantautuneiden tietojen pohjalta atomipommin rakentamisen olevan mahdollista.{{lähde}} On väitetty{{kenen mukaan}}, että Einsteinin mukaan ydinpommitutkimuksiin tulisi ryhtyä, mutta tästä ei ole todisteita. Yleisesti ottaen Einsteinin uskotaan pelänneen koko ydinaseen kehittämistä{{lähde}}, ja että kirjeen oli vain tarkoitus varoittaa tällaisesta mahdollisuudesta. Vuonna 1939 [[Otto Hahn]], [[Lise Meitner]] ja [[Fritz Strassmann]] olivat tehneet Saksassa kokeita, joissa todettiin uraaniytimien halkeavan [[neutroni]]pommituksessa.
Manhattan-projektia johtivat fyysikko [[Robert Oppenheimer]] ja armeijan puolelta insinöörikenraali [[Leslie Groves]], jonka huomattavin saavutus ennen tätä oli [[Pentagon]]in rakentaminen; Groves tunnettiin liikanimellä ”armeijan paras kasarminrakentaja”.{{lähde}} Pommin rakentaminen edellytti lukuisia tutkimuksia ja [[keksintö]]jä. Hankkeeseen värvättiin mukaan suuri määriä ihmisiä ja laitoksia. Erilaiset kaupalliset yritykset, kuten esimerkkinä mainiten: [[Bechtel]]{{lähde}}, B&W ([[Babcock and Wilcox]]){{lähde}} sekä [[Monsanto]]{{lähde}} osallistuivat nekin tähän suurimittaiseen projektiin. Työt aloitettiin alkuvuodesta 1939:{{lähde}} ensin perustamalla erityiskomitea — joka suoraan vastuullinen Yhdysvaltain presidentille{{lähde}}, ja ostamalla 6 000 dollarin arvosta [[grafiitti]]a, jota tarvittiin hallitun ydinfission hidastimena.
Käänteentekevä tapahtuma lienee ollut [[Niels Bohr]]in saapuminen [[Tanska]]sta Yhdysvaltoihin [[Princetonin yliopisto]]n kutsumana [[16. tammikuuta]] 1939.<ref>Popp & Pleticha: s. 402</ref>
==Kehittäminen ja testaus==
Huomattiin, että rikastetun uraanin lisäksi myös plutoniumia voitiin käyttää pommimateriaalina. [[Enrico Fermi]] suoritti 2. joulukuuta [[1942]] hankkeen kannalta välttämättömän [[ketjureaktio (fysiikka)|ketjureaktiokokeen]], jonka pelättiin riistäytyvän käsistä, mutta joka kuitenkin pysyi hallinnassa.{{lähde}} Fermi oli valinnut tarkasti miehet, jotka hoitivat ohjaussauvoja, lisäksi miilun yläpuolelle oli sijoitettu erityiselle telineelle itsemurharyhmäksi kutsuttu neljän miehen ryhmä, joiden vieressä oli neljä sadan litran pullollista väkevöityä [[kadmium]]liuosta.{{lähde}} Jos reaktio olisi voimistunut hallitsemattomaksi, miehet olisivat murskanneet pullot - tämä olisi kuitenkin merkinnyt käytännössä reaktorin tuhoa. Siksi Fermi käskikin itsemurharyhmän tarkkailla häntä itseään ja murskata pullot vasta kun hän kaatuisi kuolleena maahan - muuten hän uhkasi mukiloida miehet pajavasaralla.{{lähde}}
Reaktorin kolme säätötankoa kuitenkin toimivat täysin lasketusti ja määräaikaan Fermi määräsi apulaisensa Walter Zinnin laskemaan köydellä ohjatun säätötangon alas, mikä hiljensi reaktion.<ref>Suomen Kuvalehti 49/1962: '''"Päivä jolloin ihminen riisti tulen jumalilta"''' - ''20 vuotta ensimmäisestä ydinreaktiosta''</ref>
Ensimmäinen atomimiilu oli syntynyt. Ohjelmassa tutkittiin muutamaa [[uraani]]n rikastamismenetelmää, joista [[Harold Clayton Urey]]n johdolla toteutettu [[kaasudiffuusio]] osoittautui käyttökelpoisimmaksi.
Tammikuussa [[1945]] aloitti toimintansa [[Hanford]]in plutoniumin erottelulaitos ja [[Oak Ridge]]n rikastuslaitos.{{lähde}} Havaittiin, ettei plutoniumpommista kannata käytännössä tehdä tykkityyppistä, koska tykistä tulisi epäkäytännöllisen pitkä sekä niin painava, ettei sitä voitaisi kuljettaa pommikoneessa.
Atomipommin räjäytystä edelsi monia laboratoriokokeita, joissa muun muassa etsittiin sopivat muodot
===Trinity-koe===
[[Kuva:Trinity Gadget.png|thumb|Trinityn pommi ”The Gadget” koottuna]]
[[Kuva:Trinity_Test_Fireball_25ms.jpg|thumb|Trinityn tulipallo 25 ms räjähdyksestä]]▼
[[Kuva:Trinity test (LANL).jpg|thumb|Trinity värikuvassa]]▼
[[Kuva:Trinity_Test_-_Oppenheimer_and_Groves_at_Ground_Zero_001.jpg|thumb|Groves, Oppenheimer ja muita henkilöitä Trinityn räjähdyspaikalla jonkin aikaa räjäytyksen jälkeen]]▼
▲Uraanipommia ei katsottu tarpeelliseksi testata koeräjäytyksellä.
Plutonium-pommi oli sen sijaan rakenteeltaan niin monimutkainen, että sen toiminta haluttiin varmistaa koeräjäytyksellä.
[[Alamogordo]]ssa 30 metriä korkeassa terästornissa (koordinaatit {{coor d|33.6773|N|106.4754|W|region:US-NM_type:landmark_scale:60000}}) 16. heinäkuuta 1945 suoritettu ensimmäinen koeräjäytys – koodinimeltään Trinity (kolminaisuus) – onnistui hyvin.
▲[[Kuva:Trinity_Test_Fireball_25ms.jpg|thumb|Trinityn tulipallo 25 ms räjähdyksestä]]
Pommi oli läpimitaltaan noin 1,5 -metrinen pallo, jonka kyljessä oli räjäytyslaite. Pallo koostui pääosin räjähteistä, joiden keskellä oli noin 6,2 kg painava plutoniumpallo, jonka läpimitta oli
Ulospäin [[räjähdys]] näkyi aluksi sokaisevana välähdyksenä, johon osattiin varautua: tarkkailijoilla oli [[suojalasit]]. Ensimmäisen kokeen voimaksi arvioitiin ennalta 5–10 [[kilotonni]]a [[TNT]]:tä. Pommin voima kuitenkin yllätti tiedemiehetkin, sillä räjähdys oli useita kertoja suunniteltua voimakkaampi
▲[[Kuva:Trinity test (LANL).jpg|thumb|Trinity värikuvassa]]
Pommin välähdys nähtiin noin 300
▲[[Kuva:Trinity_Test_-_Oppenheimer_and_Groves_at_Ground_Zero_001.jpg|thumb|Groves, Oppenheimer ja muita henkilöitä Trinityn räjähdyspaikalla jonkin aikaa räjäytyksen jälkeen]]
Pommin alustana ollut terästorni haihtui valtaosin: siitä jäi maan pinnalle vain vääntynyttä [[teräs]]tä ja [[betoni]]a.{{lähde}} Kaikki kasvillisuus hävisi matalasta 80 m:n säteisestä kraatterista, joka vietti lievästi keskustaa kohti. Kraatteri syntyi pääosin pommin paineaallon puristuksesta. Kraatterin keskellä oli noin 50 metrin läpimittainen matala malja, jonka syvyys oli 2 m.
Merkittävää radioaktiivisuutta ei havaittu räjäytyspaikan läheisyydessä, mutta kauempana laskeuma oli paikoin huomattavan voimakas. [[Ionisoiva säteily|Radioaktiivisuutta]] havaittiin ainakin 160 kilometriä pitkällä ja 50 kilometriä leveällä alueella. Noin 30 km:n päässä havaittiin ”kuuma kohta”, jossa oli runsaasti säteilyä.{{lähde}} Joitakin evakuointeja tehtiin, muttei siirretty esimerkiksi 0,9 km:n päästä ”Kuumasta kanjonista” sijaitsevaa Ratcliffin perhettä.{{lähde}}▼
▲Pommin alustana ollut terästorni haihtui valtaosin: siitä jäi maan pinnalle vain vääntynyttä [[teräs]]tä ja [[betoni]]a. Kaikki kasvillisuus hävisi matalasta 80 m:n säteisestä kraatterista, joka vietti lievästi keskustaa kohti. Kraatteri syntyi pääosin pommin paineaallon puristuksesta. Kraatterin keskellä oli noin 50 metrin läpimittainen matala malja, jonka syvyys oli 2 m. Koska pommi ei räjähtänyt aivan pinnalla, se ei kaivanut suurta kuoppaa. Radioaktiivinen laskeuma silti syntyi.
▲Merkittävää radioaktiivisuutta ei havaittu räjäytyspaikan läheisyydessä, mutta kauempana laskeuma oli paikoin huomattavan voimakas. [[Ionisoiva säteily|Radioaktiivisuutta]] havaittiin ainakin 160 kilometriä pitkällä ja 50 kilometriä leveällä alueella. Noin 30 km:n päässä havaittiin ”kuuma kohta”, jossa oli runsaasti säteilyä. Joitakin evakuointeja tehtiin, muttei siirretty esimerkiksi 0,9 km:n päästä ”Kuumasta kanjonista” sijaitsevaa Ratcliffin perhettä.
==Ydinaseen käyttö==
Rivi 55 ⟶ 52:
==Katso myös==
{{Commonscat|Manhattan Project|Manhattan-projekti}}
* [[Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset]]
* [[Federation of American Scientists]]
|