Ero sivun ”Anni Swan” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
olen lisänyt artikkeliin kuvauksen Anni Swanin tyttökirjoista |
||
Rivi 40:
[[Lappeenranta|Lappeenrannassa]] ja [[Mikkeli]]ssä sijaitsee kirjailijalle nimetty ''Anni Swanin katu''. [[Kangasniemi|Kangasniemellä]] on Anni Swanin puisto.
== Tyttökirjat ==
=== Iris rukka ===
Anni Swanin varhaisin tyttökirja ''Iris rukka'', vuodelta 1916, edustaa tyypillistä tuhkimotarinaa. Iris on äiditön
tyttö, joka elää varsin onnellista elämää sukulaistensa hoivaamana pienessä
maalaistalossa hänen isänsä kiertäessä maailmaa soittoniekkana. Hänen
kotitilansa joutuu kuitenkin myyntiin, ja Iriksen varsinainen tuhkimotarina
alkaa, kun hänet lähetetään kaupunkiin kouluun ja hän joutuu rikkaan enonsa
kasvatiksi. Hajamielinen ja hieman epäsiisti Iris on täysi vastakohta
hienosteleville helsinkiläisserkuilleen, ja häntä kohdellaankin varsin
ynseästi. Iriksellä on vain harvoja
ystäviä, jotka osaavat arvostaa hänen luonnollisuuttaan ja omaperäistä
persoonallisuuttaan. Ymmärtämätön kaupunkilaisympäristö ei ole suotuisa
Irikselle, ja hänestä kehittyykin varsinainen nuori kapinallinen. Hän saavuttaa
kuitenkin lopulta onnen isän palatessa takaisin kotiin. Iriksen isä ostaa
takaisin perheen kotitilan, ja Iris saa palata takaisin maalle.
Perinteisen
tuhkimotarinan tavoin Swan korostaa kirjassa rikkaiden ja köyhien eroja. Iris
on köyhä, joten hän on niin ulkoiselta olemukseltaan kuin kasvatukseltaan
kaupunkilaisserkkujaan alhaisempi. Oikean tuhkimon tavoin Iris kuitenkin saa
apua hyvältä haltialta eli tyttökirjan rikkaalta hyväntekijältä, joka auttaa
Iristä toteuttamaan unelmansa. Ilkeän äitipuolen eli ymmärtämättömän
kasvattajan roolin saa kirjassa ankara Alina-täti, joka yrittää karsia
Iriksestä kaiken luonnollisuuden ja kasvattaa hänestä kilttiä pientä tyttöä.
Perinteisistä tyttökirjoista tuttu romanttinen rakkaus ei sen sijaan kuulu
Anni Swanin käsittelemiin aiheisiin. Tyttöjen ja poikien välinen ystävyys on
varsin platonista ja toverillista. Tuhkimo ei siis saa prinssiään. Iris on
täysin välinpitämätön rakkautta kohtaan. Tämä selittynee hänen nuorella
iällään: Iris on vain kahdentoista vanha, eikä rakkaus siis vielä kuulu hänen
ajatuksiinsa.
Kirjan ympäristö on tuttu perinteisestä tyttökirjallisuudesta. Kirjan
tapahtumat rakentuvat kodin ja koulun ympärille. Perinteisen tyttökirjan
tuhkimotarinan perusrungon ympärille Swan on punonut pikkutapauksia kodin ja koulun
maailmasta. Miljöö on urbaani keskiluokka, jonka Swan odotuksenmukaisesti
esittelee hieman keikarimaisena verrattuna Iriksen luonnolliseen ja
turvalliseen maalaiskodin ympäristöön.
Iris on täysin stereotyyppinen tyttökirjojen poikatyttö. Hän on villi
luonnonlapsi, joka lähetetään kouluun kaupunkiin. Hänen hienot
kaupunkilaisserkkunsa ja heidän äitinsä vieroksuvat ja halveksivat Iristä kun
taas hänen enonsa ihastuu hänen luonnollisuuteensa. Iriksen aito olemus ja
temperamenttinen luonne takaavat hänelle muutamia ystäviä vaikkakaan hän ei
saavuta perinteiselle poikatytölle tavallista täydellistä suosiota
ystäväpiirissä. Iris nauttii perinteisten poikatyttöjen tavoin kirjailijan hyväksyntää.
Anni Swan laittaa Iriksen luonteen kulmikkuuden epäsuotuisan ympäristön syyksi.
Kapina ympäristöä vastaan tuo esiin huonot ”poikamaiset” puolet Iriksen
luonteessa, kuten rajuuden, aktiivisuuden ja äkkipikaisuuden. Vaikka Iris
oppiikin hallitsemaan kesytöntä luonnettaan, ei tähän ole tarvetta. Huonot
poikamaiset tavat karisevat pois hänen päästessä takaisin kotiin. Täten ei
Swanin tarvitse kesyttää villikkoa vaan pystyy antamaan Irikselle avoimemman
tulevaisuuden kuin mitä perinteisten tyttökirjojen villikoiden on tapana saada.
=== Kaarinan kesäloma ===
Myös Anni Swanin seuraava tyttökirja, ''Kaarinan
kesäloma'', joka ilmestyi vuonna 1918, on perusasetelmaltaan eräänlainen
tuhkimotarina, joskin päähenkilöiden suhde ympäristöön on päinvastainen kuin ''Iris rukassa''. Tässä kirjassa hieno ja
sivistynyt Kaarina on ylempänä sitä ympäristöä, mihin hän joutuu. Isänsä
sairastuttua ''Iris rukasta ''tuttu
Kaarina ottaa kesäksi paikan kotiopettajana savolaisen kunnallisneuvoksen
perheestä, jossa ihmisiä arvostellaan varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman
perusteella. Ystävällinen ja kiltti Kaarina joutuu perheessä käskyläisen
asemaan ja joutuu miltei samanlaisen kohtelun alaiseksi kuin Iris enonsa
perheessä. Vaikka Kaarina ei aina perheessä viihdykään, toteaa hän kesän lopussa
kokemuksen olleen luonnetta kasvattava ja pohjimmiltaan hyvä. ''Kaarinan kesäloma'' on Anni Swanin
nuorisokirjoista opettavaisin; kaikesta huonostakin voi löytää jotain hyvää.
Kirjan aiheet ovat perinteisestä tyttökirjallisuudesta tuttuja: isän vakava
sairaus, työelämään tutustuminen sekä rikkaiden ja köyhien vastakkainasettelu.
Kaarina auttaa paikkakunnalla asuvaa köyhää tyttörukkaa ja tämän isää. Kaarinan
avulla he saavuttavat paremman elämäntilanteen ilman suurempia rahahuolia.
Rakkaus ei sen sijaan ole tämänkään kirjan kantavia aiheita: vaikka Kaarinalla
on useita ihailijoita, ei hän itse ole rakkaudesta kiinnostunut.
Swan keskeyttää perinteisen tyttökirjansa luvussa, jossa Kaarina ja
kunnallisneuvoksen lapset viettävät viikon lasten isovanhempien mökkisaarella.
Heidän ollessaan mustikankeruumatkalla läheisellä autiosaarella he joutuvat
vastatusten paikallisten pikkurikollisten kanssa, jotka jahtaavat heitä aseiden
kanssa ja varastavat heidän veneensä. Kaarina ja lapset joutuvat viettämään
kaksi nälkäistä ja pelonsekaista yötä ja päivää saarella, ennen kuin he
onnistuvat pääsemään takaisin isovanhempien luokse turvaan. Kaarinan
mustikkasaarella kokemat seikkailut ovat ennemmin poikakirjoista tuttu robinsonadi-tyyppinen
seikkailu, kuin tyttökirjojen turvallisia jokapäiväisiä sattumuksia.
Vaikka Kaarinalla on sama keskiluokkainen tausta kuin hänen
isäntäperheensä, löytyy myös tästä kirjasta eri yhteiskuntaluokkien vertailua.
Ytimekkäällä tavalla Swan arvostelee luokkayhteiskuntaa antamalla
kunnallisneuvoksen uusrikkaasta perheestä, varsinkin vanhemmista, pyrkyrimäisen
ja hienostelevan kuvan. Aivan kuten ''Iris
rukassa'' Anni Swan rakentaa kirjan huumorin prameilevien rikkaiden ja
luonnollisen päähenkilön sekä köyhien mutta onnellisten henkilöiden
vastakohtaisuudelle.
Kirjan miljöö ei sen sijaan ole kodin eikä koulun ympäristö. Kaarina
matkustaa Hämeestä Savoon, paikallisen pikkukylän kunnallisneuvoksen kotiin
työskennelläkseen kesän perheen lasten kotiopettajana. Hän siis jättää taakseen
perinteisten tyttökirjojen turvallisen ympäristön ja lähtee matkalle
tuntemattomaan kaupunkiin.
Kaarina on lähtökohtaisesti stereotyyppinen tyttökirjojen kiltti
tyttö. Hän on kiltti,
velvollisuudentuntoinen, auttavainen, tottelevainen, uhrautuva. Isän vaikea
sairaus pakottaa Kaarinan tekemään itsenäisen päätöksen kotiopettajan paikan
ottamisesta. Vaikka Kaarina kesän aikana kohtaakin paljon vastoinkäymisiä,
yrittää hän aina nähdä asioissa hyvänkin puolen. Kaarina eroaa kuitenkin
perinteisistä tyttökirjahahmoista kytevän itsenäisyyden halunsa takia. Hän
päättää aivan itse ja vielä kaiken lisäksi kertomatta vanhemmilleen lähteä
kesäksi töihin kotiopettajaksi. Kaarina tiedostaa oman ajattelun tarpeen ja
uskaltaa jopa toimia sen pohjalta.
=== Pikkupappilassa sekä Ulla ja Mark ===
Swanin kolmas tyttöromaani ''Pikkupappilassa'',
vuodelta 1922, lienee saanut paljon vaikutteita Louisa May Alcottin kirjasta ''Pikku naisia'', joka ilmestyi vuonna 1867.
Kirjan päähenkilöinä ovat pastorinperheen neljä vanhinta lasta, tyttäret Minna,
Martta, Liisi ja Ulla.
''Pikkupappilassa'' on tematiikaltaan hyvin perinteinen tyttökirja.
Kirjassa seurataan pastorinperheen arkea, niin iloja kuin suruja. Swan käyttää ensi
kertaa rakkautta kantavana teemana tyttökirjassaan. Perheen vanhin tytär Minna
tapaa junassa kotiin palatessaan salaperäisen miehen, joka myöhemmin ilmenee
olevan perheen äidin serkku, joka rikkaana miehenä palaa Amerikasta pelastamaan
sukutilansa täydelliseltä rappiolta. Koska hän junassa kuulee Minnan sanovan,
ettei hän koskaan menisi köyhälle miehelle vaimoksi, hän päättää teeskennellä
köyhää, jotta hän saisi Minnan rakastumaan itseensä, ei rahoihinsa. Hänen
juonensa onnistuu ja kirja päättyykin perinteisesti nuorenparin kihlaukseen.
Myös sivujuonet käsittelevät Swanille niin perinteisiä aiheita, kuten rikkaiden
ja köyhien vastakkainasettelua. Swan käyttää taas prameilevien rikkaiden
hölmöyttä kirjan huumoriaineksena, esimerkiksi kun pitäjässä asuvan rikkaan paronin
poika karkaa ja saapuu pikkupappilaan, jossa hän saa paikan renkinä.
Pikkupappilassa vierailulla oleva rikas kaupunkilaisserkku Tyyra on erittäin
nuiva köyhää renkiä kohtaan, samaan aikaan kun hän unelmoi ystävyydestä paronin
pojan kanssa, tietämättä tämän itse asiassa olevan kyseinen renkipoika.
Kirjassa tavataan myös tuhkimotarinan aineksia, kun köyhä ja orpo Mark saa
uuden rikkaan isän.
Kirjan ympäristö on turvallinen, rakkaudella kuvattu suomalainen
maalaiskylä. Sen sijaan kaupunki koetaan suurena ja pelottavana. Kaupungista saapuvat
rikkaat sukulaiset on kuvattu lähes yhtä ironisesti kuin kirjan ''Iris rukka ''helsinkiläisserkut. He ovat
hienostelevia ja hieman pelottavia. Syynä heidän huonolle käytökselleen
pidetään juuri heidän kaupunkilaistaustaansa.
Kirjan neljä päähenkilöä ovat Anni Swanin tyttökirjojen päähenkilöistä
kaikkein perinteisimmät. Minna on kuvankaunis nuori nainen, joka on jo
työelämässä. Hän on perinteinen enkelimäinen kiltti tyttö, jonka työelämä
päättyy avioliittoon. Martta on perinteinen kiltti ja järkevä kodinhengetär,
joka auttaa äitiään niin pienempien sisarustensa kuin kodinhoidossa. Myös Martta unelmoi rakkaudesta mutta vastuu
perheen auttamisesta on rakkauttakin vahvempi. Liisi on tiedonhaluinen tyttö,
joka unelmoi mahdollisuudesta opiskella. Hän on eräänlainen villikko, joka ei
halua jäädä kotiin lapsia hoitamaan, vaan nähdä maailmaa ja oppia uutta. Hän
kapinoi perinteistä kotiäitiyttä vastaan, kylläkin hyvin kiltillä tavalla,
unelmoimalla opinnoista yliopistossa. Liisin kautta Anni Swan kuuluttaa
tytöille samoja mahdollisuuksia opiskella kuin pojille. Ulla on nuori
kirjailijanalku, joka viihtyy parhaiten luonnon keskellä. Hän on myös villi
luonne, jonka tulevaisuudensuunnitelmat eivät vastaa ympäristön odotuksia.
Kirjan jatko-osassa, ''Ulla ja Mark'',
vuodelta 1924, saadaan seurata Ullan ensimmäistä kouluvuotta. Ulla pääsee
tätiensä luokse asumaan ja käymään heidän hieman vanhanaikaista tyttökouluaan. Tädit
haluavat kasvattaa Ullasta nöyrän ja kiltin nuoren naisen. Luonnollista Ullaa
on kuitenkin vaikea muokata, ja jopa ankarat tädit huomaavat nauttivansa Ullan
iloisesta ja vapaasta tavasta. Tällä kertaa päättyy sukupolvien välinen konflikti
päähenkilön voittoon.
Myös tässä kirjassa vertailee Swan maalaisnuoria rikkaisiin
kaupunkilaisnuoriin. Ullan rikas luokkatoveri Vaava on samanlainen kontrasti
Ullan luonnollisuudelle kuin kaupunkilaisserkku Tyyrakin. Tälläkin kertaa kuvaa
Swan rikkaat karikatyyrimaisesti hienostelevina ja keikarimaisina.
Miljöö on perinteisistä tyttökirjoista tuttu koulukaupunki. Edelleen
koetaan kuitenkin kaupunki pelottavana ja Ullalla onkin aluksi vaikeuksia
sopeutua uuteen ympäristöön.
''Ulla ja Mark ''on tavallaan tyttökirjan ja poikakirjan sekoitus.
Kirjassa seurataan myös Markin elämää uuden isän ja tämän nuoren vaimon kanssa,
joka ei ole aivan ihastunut uuteen rooliinsa Markin äitinä. Kun Markin isä
kuolee, joutuu hänen asemansa vaakalaudalle väärinkäsitysten takia.
=== Sara ja Sarri sekä Sara ja Sarri matkustavat ===
Myös seuraavassa tyttökirjassa, ''Sara
ja Sarri'', vuodelta 1927, Anni Swan käsittelee rikkauden ja köyhyyden
vastakohtaisuutta. Tarinan perusasetelma on perinteinen tuhkimotarina: köyhä ja
orpo Sarri pääsee rikkaan ja äidittömän sukulaisensa Saran kasvattisisareksi.
Sarri saa elää unelmaelämää, ja hän saa osakseen rakkautta ja huolenpitoa sekä
rahan mukaansa tuomia ylellisyyksiä. Sara, joka on elänyt rikkaan isän ainoan
ja vielä kaiken lisäksi äidittömän tyttären elämää saa sukulaisensa kautta
tutustua köyhyyden koettelemukseen. Saadessaan kutsun tanssiaisiin tytöt
päättävät keppostella vaihtamalla asuja. Sarri pukeutuu Saran kauniiseen
silkkiseen tanssiaismekkoon, kun taas Sara saa tyytyä Sarrin kömpelöön
pumpulimekkoon. Kylän nuoret luulevat Sarria rikkaaksi Saraksi, ja hän saa
täten osakseen ihailua, kun taas köyhäksi luultua Saraa vieroksutaan. Rikkaiden
ja köyhien erot ahdistavat herkkää Saraa, ja perinteisten
tyttökirjasankarittarien tapaan tytöt harrastavatkin hyväntekeväisyyttä mm.
kutsumalla kylän köyhiä lapsia syntymäpäiväkutsuille sekä auttamalla suutarin
köyhää ja sairasta leskeä sekä hänen poikaansa. Tuhkimotarinan kasvattajan
roolin on saanut Saran täti, joka asuu tyttöjen kanssa eräänlaisena
naisenmallina ja, joka yrittää kasvattaa tytöistä hienoja naisia.
Kirjan toisessa osassa rikkaus vaihtuu äkkiä köyhyyteen Saran isän tehdessä
vararikon, mutta Sarri ei jätä siskoaan vaan koko perhe muuttaa pienelle
Louhelan tilalle, ja yltäkylläisyys vaihtuu vaatimattomaan maalaiselämään. Tämä
ei kuitenkaan lannista tyttöjä, vaan he kokevat yksinkertaisen elon ja
käytännöllisen työn maatilalla palkitsevana ja terveellisenä. Hyvä saa aina
palkkansa, joten tervehtynyt suutarin leski ja hänen poikansa muuttavat perheen
avuksi Louhelaan. Saran isä on vararikon yhteydessä kokemansa hermoromahduksen
jälkeen vielä huonossa kunnossa, joten talouden ylläpitäminen jää tyttöjen
vastuulle. Köyhyys on toki vain ohimenevää, kun tytöt löytävät Saran enon
aarteen, joka jälleen tekee heidät rikkaiksi. Jotta loppu olisi mahdollisimman
tasapuolinen, ilmenee, että Saran eno oli ihastunut Sarrin äitiin ja jakaa
testamentissaan aarteensa Saran ja Sarrin äideille ja heidän jälkeläisilleen.
Kirjan aiheet ovat klassisille tyttökirjoille tavallisia: orpous, isän
sairaus, hyväntekeväisyys, köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelu. Tuhkimon
lailla tytöt kokevat onnellisen lopun, kun he monien sattumusten jälkeen
löytävät aarteen ja rikastuvat jälleen. Swan sivuaa myös tyttökirjoille
tavallista aihetta, rakkautta. Tytöt saavat useasti apua ystävältään Paulilta,
joka moneen otteeseen ilmaisee romanttista kiintymystä Saraan.
Kuten edeltäjänsä on Sara ja Sarri monella tapaa perinteisiä tyttökirjojen
päähenkilöitä. Sara on aluksi rikkaan miehen äiditön hemmoteltu tytär, joka
manipuloi ympäristöään mielensä mukaan. Hän ei kuitenkaan ole perinteisten
tyttökirjojen sievistelevä ja teennäinen rikas tyttö, vaan jopa tavallaan
poikamaisen villi ja vallaton. Sarri on hoivaava, uhrautuva, ahkera, rehellinen
ja hyväsydäminen kiltti tyttö. Yhdessä he kokevat vastoinkäymisiä, mutta niistä
lannistumatta he jatkavat eteenpäin ja oppivat vaatimattoman elämän
onnellisuuden. Sara ja Sarri kasvavat ilman apua uuteen kodinhengettären
rooliinsa ja pystyvätkin hoitamaan taloutensa kaksistaan isän ollessa heikkona.
Täten he osoittavat tyttökirjamallia rikkovaa itsenäisyyttä ja reippautta ja
ovat Iriksen ja Kaarinan tavoin vapaampia tulevaisuutensa suhteen.
Kirjan ympäristö on perinteinen kodin turvallinen piiri maaseudulla.
Varsinkin Sara kokee tyttöjen viettämän ajan kaupungissa, heidän käydessään
koulua, ahdistavana. Vaikka tytöt kirjan lopussa taas rikastuvat, jäävät he
silti asumaan tuttuun ja turvalliseen Louhelaan.
Kirjan jatko-osa, ''Sara ja Sarri
matkustavat'', vuodelta 1930,'' ''eroaa
huomattavasti Anni Swanin aikaisemmista nuortenkirjoista. Se on itse asiassa
matkakertomus, johon on lisätty tyttökirjoista tuttuja piirteitä. Edellisestä
kirjasta tutut Sara ja Sarri lähtevät isänsä kanssa kiertämään Eurooppaa. Anni
Swan yhdistää faktaa ja fiktiota ja piilottaa tähän nuorisokirjaan varsinaisen
tietopaketin Euroopasta ja sen historiasta. Tieto tarjotaan henkilöiden
elämyksinä eikä pelkkinä kuvauksina. Kirjassa esiintyy runsaasti satuja ja legendoja,
mikä selittyy kirjailijan mieltymyksellä legendoihin ja kansantaruihin. Sara ja
Sarri matkustavat isänsä ja huvittavan seuraneitinsä kanssa Keski-Euroopassa ja
Italiassa. He tutustuvat paikalliseen elämään ja nähtävyyksiin ja kokevat
huimia, joskin paikoittain epäuskottavia seikkailuja.
Anni Swan rikkoo kirjallaan perinteistä tyttökirjamallia lähettämällä
kirjan päähenkilöt ulkomaille. Kodin turvallinen ympäristö vaihtuu matkailuun
Euroopassa. Sara ja Sarri tapaavat paljon paikallisia asukkaita ja oppivat
samalla niin Euroopan historiaa kuin maantietoakin.
Sara ja Sarri ovat edelleen kilttejä tyttöjä mutta jatkavat stereotypioiden
rikkomista itsenäisillä tavoillaan. He kiertelevät paljon kaksin eri
kaupungeissa, ja matkan loppupuolella he kokevat jopa poikamaisia seikkailuja.
Ollessaan Pistyanin kylpyläkaupungissa Slovakiassa he sattumalta kuulevat
nuoresta sotilaspojasta, joka on tullut rajan yli tapaamaan kuolevaa sisartaan.
Poliisit jahtaavat häntä ja hän ei pääse takaisin rajan yli Unkarin puolelle
turvaan. Niinpä tytöt päättävät auttaa häntä varastamalla seuraneitinsä passin
ja pukemalla nuoren sotilaan hänen hepeneisiinsä ja salakuljettamalla hänet
rajan yli. He onnistuvat yrityksessään saatuaan apua englantilaiselta lordilta,
jonka autonkuljettajana sattuu olemaan tyttöjen hyvä ystävä Pauli. Seikkailut
jatkuvat heidän saapuessaan myöhässä Budapestiin, jossa heidän oli tarkoitus
tavata isänsä ja seuraneitinsä. He eivät löydäkään isäänsä juna-asemalta vaan
kulkevat yksinänsä ympäri Budapestia muutaman päivän, ennen kuin he löytävät
takaisin isänsä luokse.
=== Ritvan suojatit ===
Tarinan ''Ritvan suojatit'', joka
ilmestyi vuonna 1937 kirjassa ''Me kolme ja
Ritvan suojatit'','' ''kantava teema on
hyväntekeväisyys, tarkemmin sanottuna huonompiosaisia auttaminen. Kirjan
päähenkilö Ritva, joka on lukijoille tuttu jo tarinasta ''Me kolme'', käy koulua Helsingissä. Koulunkäynnin sijaan hänen
huomionsa pian kääntyy hänen luokkatoverinsa perheen säälittävään tilanteeseen.
Perheen äiti on kuollut ja isä on taiteilija, joka lapsistaan välittämättä
kiertää maata yrittäen myydä taulujaan. Perheen vanhin poika on keskeyttänyt
koulunkäyntinsä ja ottanut toimen auttaakseen perhettään. Ritva ystävystyy
lasten kanssa ja yrittää auttaa heitä parhaansa mukaan. Perheen isän palatessa
kotiin vaikuttaa heidän tilanteensa helpottavan isän vuokrattua yhden heidän
huoneistaan virolaiselle liikemiehelle. Valitettavasti ilmenee virolaisen
liikemiehen olevan salakuljettaja, joka jää osaksi Ritvan avulla kiinni. Lasten
tilanne huononee entisestään isän lähdettyä ystävänsä kanssa kesäksi
ulkomaille, jättäen lapsensa oman onnensa nojaan. Taas pelastaa Ritva tilanteen
hankkimalla lapsille paikan portinvartijana omassa kylässään, jonne myös Ritva
palaa kesäksi.
Kirjan ympäristö on pelottava urbaani miljöö. Kaupunki on pelottavien ja
murheellisten tapahtumien näyttämö: kaupungissa lapset asuvat kerrostalon
pohjakerroksessa pihalla, jonne aurinko harvoin pääsee paistamaan. He elävät
köyhyydessä ja näkevät jopa ajoittain nälkää. Kaupungissa perhe tahtomattaan
sekaantuu vuokralaisensa rikollisiin toimiin. Kirjan lopussa lasten päästessä
maalle kuvataan uusi maalaiskoti heidän pelastuksenaan. Maalla heidän ei
tarvitse nähdä nälkää eikä elää pimeässä vaan he pääsevät nauttimaan puhtaasta
ilmasta ja auringonpaisteesta.
Kirjan päähenkilö Ritva on kiltin tytön ja villin
poikatytön yhdistelmä, uudenlainen itsenäinen nuori nainen. Ritva on kiltti,
ystävällinen, sydämellinen ja auttavainen mutta hän on myös luonnollisella
tavalla villi ja spontaani. Ritva on muiden Anni Swanin tyttökirjojen sankarittarien
tavalla itsenäinen ja omaa päätään käyttävä tyttö. Ritva auttaa ystäviään ja
järjestää heidän asioitaan oman päänsä mukaan. Ritva ei aina nauti ympäristönsä
hyväksyntää, mutta hän ei kuitenkaan kapinoi tätä paheksuntaa vastaan. Hän
tietää usein toimivansa muiden odotusten vastaisesti, mutta hänen hyvä
sydämensä ei anna jättää ystäviään pulaan.
== Tuotantoa ==
=== Lapsille ===
| |||