Ero sivun ”Filmikamera” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ism (keskustelu | muokkaukset)
p Commons-kuva
Jpk (keskustelu | muokkaukset)
p w
Rivi 2:
'''Filmikamera''' on [[kamera]], joka tallentaa kuvan valoherkälle filmille. Nimitystä käytetään sekä liikkuvaa kuvaa kuvaavista [[elokuvakamera|elokuvakameroista]] että staattista kuvaa kuvaavista valokuvakameroista, etenkin silloin kun halutaan korostaa [[digitaalikamera]]n ja filmikameran eroavaisuuksia. ''Kamera''-sana tulee latinankielisestä ilmaisusta ''camera obscura'' eli pimeä kammio.
 
Ensimmäiset kuvat otettiin elohopealla[[elohopea]]lla käsitellylle kuparilevylle eikä niistä voinut tehdä lisäkuvia. Pian kehitettiin lasilevy, jolle valettiin valoherkkää emulsiota ja näistä pystyi kehittämisen jälkeen tekemään niin monta vedosta kuin haluttiin. Ensin kuvaajan oli valettava emulsio lasilevylle ja valotettava ja kehitettävä se emulsion ollessa vielä kosteaa, mutta [[1872]] esiteltiin kuivalevyt, jotka saattoi valottaa ja kehittää koska halusi. Lasilevy oli yleisin kuvausmateriaali 1880-luvulle saakka, jolloin markkinoille tuli taipuisa kalvo, jolle emulsio oli valettu. Materiaalia alettiin kutsua filmiksi. Lasilevyjä käytettiin kuitenkin yleisesti toiseen maailmansotaan saakka ja jotkut kuvaajat käyttivät niitä vielä 1960-luvulla. Erikoistarkoituksiin (tähtitietellisessä kuvaamisessa) lasilevyjä käytettiin vielä 1980-luvulla.
 
Ensimmäiset filmikamerat valmisti [[Kodak]]. Kameralla otettiin 100 kuvaa, jonka jälkeen laatikko lähetettiin tehtaalle, jossa filmi kehitettiin ja otoksista tehtiin vedokset. Kamera palasi lähettäjälle kuvineen ja uudella filmillä varustettuna. Melko pian kehitettiin laatikon rinnalle kokoon taittuva kamera, joka mahtui esimerkiksi taskuun. Kuvaaminen oli helpottunut ja valokuvaus alkoi olla oikeasti harraste.
 
Filmejä valmistettiin erilaisina rullina erilaisiin kameroihin, esimerkiksi 1920-luvulla markkinoilla oli 28 erilaista rullatyyppiä. Rullafilmi pysyi pääasiallisena filmimateriaalina 1950-luvulle saakka, jolloin 35-mm kinofilmille kuvaavat kamerat alkoivat yleistyä. Erityisesti värifilmin siirtyminen näppäilykäyttöön lisäsi kinofilmikameroiden suosiota. Suomessa kinofilmikamerat olivat yleisimpiä 1970-luvulta lähtien, jolloin harrastajatkin alkoivat ottaa kameroillaan värillisiä diakuvia ja vaihto-objektiivinen kinofilmipeilikamera tuli hinnaltaan sellaiseksi, että sellaisen saattoi harrastajakin hankkia.
 
Yleensä kotikäyttöön hankituissa filmikameroissa käytetään 35 mm filmiä eli niin sanottua [[kinofilmi|kinofilmiä]]ä, minkä vuoksi tätä filmikokoa käyttäviä kameroita kutsutaan joskus myös kinofilmikameroiksi. Kinofilmikamerat voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: järjestelmäkameroihin ja pokkareihin. Järjestelmäkameroissa on vaihdettavat objektiivit, ja niihin on saatavilla monenlaisia lisävarusteita. Järjestelmäkameroita käyttävät vaativat harrastajat ja esimerkiksi uutistyöhön tai luontokuviin erikoistuneet ammattilaiset.
Pokkarit taas on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöisiksi ja rakenteeltaan yksinkertaisiksi käyttökameroiksi, jotka sopivat mm. lomakuvien ottamiseen. Pokkarikameroissa on kiinteä objektiivi ja usein myös sisäänrakennettu salama ja automaattitarkennus.
[[Kuva:Leica-I-1.jpg|thumb|Leica 1 vuodelta 1925]]
Kinofilmikamera ilmestyi myyntiin [[1925]], kun Leica-kamera esiteltiin Leipzigin[[Leipzig]]in kevätmessuilla. Leican osoittauduttua suosituksi alkoivat muutkin tehtaat valmistaa vastaavaa kameratyyppiä. Ensin markkinoille tuli Zeiss Ikon-tehdas Contax-kamerallaan ja sen jälkeen Kodak Retinalla. Eroina oli se, että Leica ja Contax olivat etsinkameroita, joihin oli mahdollista vaihtaa [[objektiivi]]. Retinassa taas oli kiinteä objektiivi ja kameran hinta huomattavasti halvempi kuin kilpailijoiden. Erilaisia kinofilmietsinkameroita ilmestyi markkinoille, mutta varsinainen uutuus oli 1936 ensimmäisen kinofilmipeilikameran tulo. Toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset patentit katsottiin rauenneiksi ja erilaisia kinofilmikameroita tuli markkinoille monista maista, joissa aikaisemmin oli ollut tuotantoa lähinnä omiin tarpeisiin. Etsinkamerat kehittyivät ja niihin tuli kaksi päätyyppiä: järjestelmärungot, joihin saattoi vaihtaa objektiivin ja joitain muitakin osia, ja kiinteäobjektiiviset, joissa objektiivi oli kiinteä. Kiinteäobjektiiviset kehittyivät, niin että niihin rakennettiin ensin valotusmittari, sitten kamerasta tuli automaattinen, jossa elektroniikka sääti joko himmentimen arvon tai sulkimen ajan tai molemmat. Seuraavaksi kameroihin ilmestyi automaattinen salama ja lopulta kamera automatisoitui niin, että laite sääti valotuksen, etäisyyden ja väläytti tarvittaessa salamaa.
 
Ammattikuvaajat käyttivät ensin suuria lasilevyjä, 10x15, 13x18, 18x24 cm jne, mutta Suomessa käytettiin eniten 9x12 cm laseja. Lasilevyjä käytettiin rinnan pakkafilmikasetissa olevien laakafilmien kanssa, laakafilmi syrjäytti lasilevyt ammattikuvauksessa lopullisesti vasta 1950-60-luvuilla, jolloin mutokuvaus värifilmillä yleistyi.
Rivi 20:
*[http://www.fmp.fi/fmp_fi/muvieras/arkisto/esinekok/index_kamera.htm Suomen valokuvataiteen museo: Näppää nyt! - 100 vuotta valokuvausvälineitä]
[[Luokka:Valokuvaus]]
 
[[de:Kamera]]
[[en:camera]]