Ero sivun ”Tieteellinen vallankumous” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Lähteet: katso myös
Rivi 62:
=== Luonnon matemaattinen formalisointi ===
==== Aatteellinen kehitys ====
[[Tiedosto:GregorHoughton Reisch,Typ Margarita520.03.736 Philosophica,- 1508Margarita (1230x1615)philosophica.pngjpg|thumb|250px|Ajalle hyvin tyypillinen piirros uuden arabialaisen numerojärjestelmän ja vanhan järjestelmän hyödyllisyyden välillä. Huomaa henkilöiden ilmeet. Kaiverrus [[Gregor Reisch]]in teoksesta ''Margarita Philosophica'' (15081503).]]
Keskiajalla luonnonfilosofien ajatukset perustuivat pitkälti Aristoteleeseen, mutta [[Platon]]in, [[Epikuros|Epikuroksen]] ja muiden [[antiikin filosofia|antiikin filosofien]] kuten skeptikkojen, [[stoalaisuus|stoalaisten]], [[uusplatonismi|uusplatonistien]] ja [[pythagoralaisuus|pythagoralaisten]] tekstien löytäminen nakersi [[skolastiikka|skolastista]], humanismiin ja kirjallisuuteen perustuvaa asennetta, ja aiheutti asennemuutoksen oppineiden keskuudessa. Platonin ajatukset vaikuttivat matematiikan arvon nousuun erittäin keskeisesti. Platonin mukaisesti matematiikka nähtiin tietynlaisena perustavanlaatuisena tieteenä, joka heijasteli periaatteittensa kautta kaikkein perustavanlaatuisinta (jumalallista) alkuperää. Matematiikan ajateltiin olevan siten ainoa keino, jolla luonnosta voitiin saada oikeata ja tarkkaa tietoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.answers.com/scientific%20revolution | Nimeke =Scientific revolution » The Renaissance and the Scientific Revolution | Tekijä = The Gale Group, Inc| Julkaisija =Answers.com| Viitattu = 5.8.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Ajan matemaatikot korostivat tätä piirrettä, sillä he katsoivat matematiikan olevan täysin immuuni skeptikkojen – joiden lukumäärä Euroopassa oli kasvamassa – epäilyjä kohtaa. Platonin ja pythagoralaisten lähteiden löytö renessanssi­aikana vaikutti eurooppalaiseen luonnonfilosofiaan kahdella tavalla. Yhtäältä se nosti [[algebra]]n ja geometrian arvoon luonnon kuvaamisessa, mutta toisaalta se innosti kabbalistista lukumystiikkaa.<ref>Lisää: ''Renessanssin tiede'', s. 94–98</ref>