Ero sivun ”Serge Gainsbourg” versioiden välillä

| aktiivisena = [[1957]]-[[1991]]

Gainsbourgin vanhemmat olivat [[Venäjä]]ltä vallankumousta paenneita [[juutalaiset|juutalaisia]]. 30 ikävuoteensa saakka hän toimi taidemaalarina ja elätti itsensä soittamalla [[piano]]a ravintoloissa. Musiikillista suosiota hän alkoi saavuttaa [[1960-luku|1960-luvun]] puolivälin tietämillä. Vuoden [[Eurovision laulukilpailu 1965|1965 Euroviisuissa]] laulaja [[France Gall]] edusti voittoisasti [[Luxemburg]]ia Gainsbourgin kappaleella "Poupée”Poupée de cire, poupée de son"son”. [[Eurovision laulukilpailu 1967|1967 Euroviisuissa]] [[Minouche Barelli]] edusti [[Monaco]]a Gainsbourgin kappaleella "Boum”Boum Bada Boum"Boum” ja sijoittui viidenneksi.

[[Vuonna 1969]] ilmestyi Gainsbourgin kansainvälisesti tunnetuin kappale "”[[Je t'aime... moi non plus]]"”. Alun perin Gainsbourg äänitti kappaleen silloisen naisystävänsä [[Brigitte Bardot]]'n kanssa, mutta julkaistussa versiossa esiintyy Gainsbourgin myöhempi naisystävä [[Jane Birkin]]. Kappaleessa kuullaan [[nainen|naisen]] [[orgasmi]]n ääniä, ja se joutui monissa maissa sensuurin kohteiksi.<ref>Harri Römpötti, Harri: Piirtäjä loikkasi elokuvaan,. ''Helsingin Sanomat,'' 16.9.2010, sivus. C 1.</ref> Siitä tuli kuitenkin useissa maissa menestys, ja monissa maissa Gainsbourgin aiempi maine perustui siihen.

[[1970-luku|1970-luvun]] alussa Gainsbourgilta ilmestyi [[Jean-Claude Vannier]]in tuottama ja sovittama [[konseptialbumi]] ''[[Histoire de Melody Nelson]]''. Albumilla esitetään [[Lolita]]-tyylinen tarina, jossa hän esiintyy yhdessä Jane Birkinin kanssa. Albumi ei saavuttanut suuria myyntilukuja, mutta se on toiminut merkittävänä vaikutteena monille muille yhtyeille ja artisteille kuten [[Air]], [[David Holmes]] ja [[Beck]]. Se on kenties tunnetuin ranskankielinen konseptialbumi ja monet pitävät sitä jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaista levyistä. Vuonna [[1975]] Gainsbourgilta ilmestyi [[musta huumori|mustaa huumoria]] sisältänyt, [[kansallissosialismi|natseja]] käsitellyt albumi ''[[Rock Around the Bunker]]''. Samoihin aikoihin ilmestyi myös hänen toinen merkittävä työnsä ''[[L'Homme à la Tête de Chou]]''.

Vuonna [[1978]] Gainsbourg äänitti [[Jamaika]]lla yhdessä [[Robbie Shakespeare]]n, [[Sly Dunbar]]in ja [[Rita Marley]]n kanssa reggaelevyn[[reggae]]levyn "Aux”Aux Armes et cetera"cetera”, jonka nimikappale oli [[reggae]]-versio [[Marseljeesi]]sta. Tämän johdosta hän sai tappouhkauksia oikeistolaisilta [[Algerian sota|Algerian sodan]] veteraaneilta. Siitä tuli kuitenkin Gainsbourgin yksi parhaiten myydyistä levyistä. Myöhemmin hän äänitti vielä toisenkin reggaelevyn.

[[1980-luku|1980-luvulla]] Gainsbourg keskittyi esiintymään juovuksissa ja parta ajamatta erilaisissa televisio-ohjelmissa harjoittaen omanlaistaan sikailuun perustuvaa huumoriaan. Hän myös julkaisi albumit ''[[Love On The Beat]]'' sekä viimeisen studioalbuminsa ''[[You're Under Arrest]]'', joka sisälsi [[hip hop]] -vaikutteita. [[Eurovision laulukilpailu 1990|1990 Euroviisuissa]] [[Joëlle Ursull]] edusti [[Ranska]]a Gainsbourgin kappaleella "White and Black Blues", joka sijoittui toiseksi. Hän myös levytti joitakin uusia kappaleita, kuten "Les Enfants de la Chance" sekä duettona tyttärensä Charlotten kanssa kohua herättäneen kappaleen "Lemon Incest".

Sarjakuvataiteilija [[Joann Sfar]] on ohjannut Gainsbourgin elämästä elokuvan. <ref>[http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/seksitrubaduuri-gainsbourgin-elama.aspx Seksitrubaduuri Gainsbourgin elämä, Suomenkuvalehti.fi]</ref> ''[[Gainbourg – tarina legendasta]]'' (''Gainsbourg (Vie héroïque)'', 2010).

== ViitteetLähtee4t ==

* [http://sergegainsbourg.artistes.universalmusic.fr/1024/push/netsc800_.html Serge Gainsbourg Universalin sivulla].

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Gainsbourg, Serge}}