Ero sivun ”Pierre Loti” versioiden välillä

Viaud sai hyvin perusteellisen [[Protestantismi|protestanttisen]] kasvatuksen, niin että hän kymmenvuotiaana suunnitteli papinuraa. Ajatukset matkoista kaukaisiin maihin alkoivat kuitenkin kiehtoa häntä. Perhe kohtasi vaikeuksia, ja 1866 Viaud lähti Pariisiin pyrkiäkseenpyrkimään [[École Navale]]en, jonne hänet hyväksyttiin seuraavana vuonna. Hän lähti ensimmäiselle purjehdukselleen1869 [[Välimeri|Välimerelle]] vuonnaensimmäiselle 1869purjehdukselleen, ja siitä alkoi ura merillä ja matkat kaukomaihin.<ref name=musee/>

Loti kierteli kaukomaita, mutta oli aika-ajoin komennettuna kotikaupunkiinsa Rochefortiin, jossa hän pitkästyi. Hän sisusti kotinsa itämaisella rekvisiitalla. Hänen tunnetuimpien teostensa ''Veljeni'' (1883) ja ''Islannin kalastaja'' (1886) innoituksena oli kuitenkin kotiseutu Charente. ''Madame Chrysanthème'' (1887) sai herätteitä japanilaisesta [[Nagasaki]]n kaupungista Japanissa. Sen pohjalta [[Giacomo Puccini|Puccini]] sävelsi vuonna 1904 oopperan ''[[Madama Butterfly]]''.<ref name=musee/>

Loti avioitui vuonna 1886 Blanche Franc de Ferrièren kanssa. ''Le Roman d’un Enfant'' ilmestyi 1890, ja siinä hän kertoo lapsuudestaan, jota hallitsi voimakastahtoinen äiti. Hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi 1891, mutta valinnan taustalla oli juonittelu [[Émile Zola]]a vastaan. ''Ramuntcho'' syntyi 1896, ja sen innoittajana oli [[Baskimaa (kulttuuris-maantieteellinen alue)|Baskimaa]], jonne hänet oli komennettu. Hänen vuonna 1894 organisoimansa matka [[Pyhä maa|Pyhään maahan]] osoittautui pettymykseksi. Vuonna 1898 Loti kirjoitti ''Judith Renaudinin'', joka on näytelmä hänen sankarillisista, Alankomaista Ranskaan paenneista sankarillisista esivanhemmistaan.<ref name=musee/>

Vuonna 1900 alkoi kaksivuotinen matka Kaukoitään ja sieltä Egyptiin ja Turkkiin, ja tuloksena oli kertomuksia: ''Les derniers jours de Pékin'', ''Vers Ispahan'', ''La mort de Pheilae'' ja ''Le Pèlerin d’Angkor'', kaunis tarina siitä, kuinka hän löysi [[Angkor]]in. Hän kirjoitti viimeksi mainitun vuonna 1901, mutta se julkaistiinilmestyi vasta 1912. Ennen ja jälkeen [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] hän toimi Turkin vapauttamisen puolesta. Hän oli jäänyt eläkkeelle 1910, mutta maailmansodan puhjetessa hän halusi takaisin palvelukseen ja sai nimityksen kenraali [[Joseph Gallieni]]n yhdysupseeriksi. Sotavuosina hän kirjoitti runsaasti raportteja ja propagandasävytteisiä kertomuksia. Kunnialegioonan suurristin ''Grand-Croix’n'' hän sai 1922. Hän kuoli kotiseudullaan [[Hendaye]]ssa 1923.<ref name=musee/>