Ero sivun ”Villamammutti” versioiden välillä

Yleensä [[Mammutit|mammuteista]] puhuttaessa tarkoitetaan juuri villamammuttia. Villamammutti eli villakarvamammutti oli kylmiin arktisiin oloihin erittäin hyvin sopeutunut norsueläin. Villamammutin selkä oli luisu ja häntä lyhyt, vain 36 cm mittainen<ref name="LB72">Lister&Bahn 2000, s 72</ref>, ja sen päässä oli pitkät karvat luultavasti kärpäslätkäksi<ref>Lister&Bahn 2000, s 72<name="LB72"/ref>. Villamammutin korvat olivat pienet<ref>Lister&Bahn 2000, s 72<name="LB72"/ref> ja niiden pinta-ala vain 1/15 [[Afrikannorsut|afrikannorsun]] korvista<ref>Lister&Bahn 2000, s 72<name="LB72"/ref>. Villamammuttiuroksen säkäkorkeus oli tavallisimmin 2,7–3,4 metriä<ref name="LB68">Lister&Bahn 2000, s 68</ref>, mikä on sama kuin suurimman nykyisin elävän maanisäkkään, [[afrikannorsut|afrikannorsun]]. Näin ollen mammutit painoivat 3–6 tonnia<ref>Lister&Bahn 2000, s 68<name="LB68"/ref>. Eläimen painosta oli pään osuus 12–25&nbsp;%.{{lähde}}. Syöksyhampaat olivat uroksella yleensä 2,4-2,7 m pitkät ja painoivat 45 kg<ref>Lister&Bahn 2000, s 80</ref>, mutta saattoivat joskus olla huomattavastikin suuremmat. Puolustukseen ja ruoan kaivamiseen lumen alta tarvittavat syöksyhampaat tekivät päästä painavan, joten sen painoa kannattelevan niskan oli oltava lyhyt. Tästä syystä mammutti ei kyennyt kumartamaan päätään maahan, vaan nosti ruoan suuhunsa [[kärsä]]nsä avulla.

Mammutti painoi syntyessään ehkä noin 90 kg<ref>Lister&Bahn 2000, s 69</ref> ja sen korkeus oli 90 cm. Uroksesta tuli täysikokoinen vasta 40-vuotiaana ja naaraasta 25-vuotiaana<ref>Lister&Bahn 2000, s 68<name="LB68"/ref>. Villamammutti eli jopa 60-vuotiaaksi<ref>Lister&Bahn 2000, s 68<name="LB68"/ref>. Villamammutilla oli niskakyttyrä, jollainen on myös aasiannorsulla<ref>Lister&Bahn 2000, s 68<name="LB68"/ref>. Vaikka mammuttien säilyneet turkit ovat oransseja, kyseessä lienee haalistuma tummanruskeasta tai mustasta. Mammutilla oli ohutvillainen, 2,5-8 cm paksu alusturkki ja hyvin paksusta siimamaisesta karvasta koostuva päällysturkki<ref name="LB70">Lister&Bahn 2000, s 70</ref>. Turkki peitti koko ruumiin. Kärsässä karvoitus oli vain muutaman senttimetrin pituista, mutta selässä 30 cm pitkää, ja kyljissä oli 90 cm mittainen helma<ref>Lister&Bahn 2000, s 70<name="LB70"/ref> samaan tapaan kuin [[Myskihärkä|myskihärillä]]. Luultavasti mammutti vaihtoi edellä kuvatun pitkän talviturkin pois, ja kesäturkki oli oletettavasti hieman lyhyempi. Kaikki säilyneet pakastuneet mammutit ovat talviturkillisia<ref>Lister&Bahn 2000, s 70<name="LB70"/ref> ja lienevät kuolleet syksyllä, eikä kesäturkillisia yksilöitä ole säilynyt. Mammutilla oli myös 1–2 sentin paksuinen nahka ja sen alinen 8-10 cm paksu rasvakerros, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvä lämmöneriste kuin villa<ref>Lister&Bahn 2000, s 68<name="LB68"/ref>.

Mammuttien perheryhmät koostuivat naaraista, urokset elivät yksin tai pienissä poikamiesryhmissä<ref name="LB86">Lister&Bahn 2000, s 86</ref>. Mammuttien perheryhmissä oli 2-20 yksilöä: vanhoja naaraita ja niiden jälkeläisiä<ref>Lister&Bahn 2000, s 86<name="LB86"/ref>. Tavallisin mammuttiryhmä oli 10 yksilön suuruinen<ref>Lister&Bahn 2000, s 86<name="LB86"/ref>.

Jääkauden huippukaudelta peräisin olevia mammutteja on löydetty [[Ukraina]]n jokilaaksoista, joissa oli puistomaista ympäristöä, vaikka niiden ympärillä olikin kylmää suola-aroa<ref>Velicho&Zelikson 2005, [Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] Quaternary International 126–128 (2005) 137–151</ref>. Afrikannorsujahan on eniten metsäsavanneilla, missä yhden lauman elinalue on muutamia kymmeniä neliökilometrejä, kun taas kuivilla alueilla alue on jopa tuhansien neliökilometrejä<ref name="Vuokko54">Vuokko 2009, s 54</ref>, Namibian aavikkonorsuilla peräti parisataa tuhatta neliökilometriä. Mammutti ei viihtynyt hyvin esimerkiksi metsätundralla tai kuivilla periglasiaalisilla aroilla<ref name="Markova_Simakova_2001"/>. Ei osata sanoa, vaelsiko mammutti [[peura]]n tavoin vuodenaikojen mukaan talveksi pois kylmiltä alueilta<ref>Vuokko 2009, s 54<name="Vuokko54"/ref>. Ainakin mammutin lähisukulainen aasiannorsu on melko liikkuva.

Mammuttien esiintyvyys lienee vaihdellut huomattavasti elinympäristön kasvimäärien mukaan. Teoriassa yksi mammutti eläisi muutamalla hehtaarilla hyvätuottoista ruohomaata, mutta muutkin eliöt kuluttavat ruohoa. Tällöin keskimääräinen mamuttiaro saattoi elättää yhden mammutin viidellä neliökilometrillä, hyvällä alueella yhden mammutin niliökilometrillä, ja huonolla alueella yhden neliöpeninkulmalla<ref>Vuokko 2009, s 54<name="Vuokko54"/ref>.

{{viitteet|sarakkeet}}