Ero sivun ”9. divisioona (talvisota)” versioiden välillä

 

== Perustaminen ==

 

9. divisioona pyrittiin varustamaan [[Divisioonan määrävahvuus (talvisota)|määrävahvuuksien]] mukaiseksi, mutta erityisesti 9. divisioona lokakuun alkupuolella perustetuista divisioonista jäi vajaavahvuiseksi.<ref>Jorma Järventaus jne.: "Suomi sodassa" s. 34 ja 84</ref>

20. joulukuuta suomalaisjoukot suorittivat seuraavaan laajemman hyökkäyksen Suomussalmen kirkonkylän valtaamiseksi. Suomalaistykistön epätarkaksi jääneen tulivalmistelun jälkeen suomalaisjoukot (II/JR 27) pääsivät kirkonkylän eteläosassa jo neuvostojoukkojen taisteluhautaan, mutta puna-armeijan vastahyökkäys heitti suomalaiset takaisin lähtöasemiinsa. Kirkonkylän pohjoisosassa hyökännyt III/JR 27 joutui lopettamaan hyökkäyksensä jo ennen vastustajan pesäkkeitä näiden kiivaan vastarinnan vuoksi. Mainittu pataljoona kärsi avomaastossa ja neuvostojoukkojen ankarassa ristitulessa raskaita tappioita. Suomalaisjoukot keskeyttivät hyökkäyksensä lisätappioiden välttämiseksi. Hulkonniemen alueella olleet suomalaisjoukot (Osasto Kari) tyytyivät lähinnä häiritsemään neuvostojoukkojen selustayhteyksiä kohti Juntusrantaa, jotka olivat puna-armeijan viimeiset yhteydet omiinsa. Pohjois-Suomen ryhmä sai päivän aikana tiedon huomattavien lisäjoukkojen alistamisesta alueelleen. Kyseessä oli kaksirykmenttinen [[22. divisioona (talvisota)|22. divisioona]], jonka tehtäväksi oli määritelty Suomussalmelle saarrettujen neuvostojoukkojen puolustuksen murtaminen ja joka oli samalla uudelleennimettiin 9. divisioonaksi (jota nimeä kantanut alkuperäinen divisioona oli aiemmin osin lakkautettu organisaationa ja jaettu erillisiin Suomussalmen suunnassa ja Kuhmossa taisteleviin ryhmiin).<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.263 ja 268</ref>

 

*Ryhmä Siilasvuo (komentajana eversti [[Hjalmar Siilasvuo]])

**Jalkaväkirykmentti 27

 

[[Kuva:Red Army POWs in Winter War.png|thumb|200px|Suomussalmen taisteluiden aikaan suomalaiset saivat noin 300 sotavankia.]]

{{multicol|60%}}

* 625 kivääriä

* 151 kuorma-autoa

{{multicol-end}}

 

=== Divisioonan taistelut Suomussalmen suunnassa tammikuussa ===

Suomalaisjoukot aloittivat Pohjois-Suomen Ryhmältä saamansa käskyn (puna-armeijan 44. divisioonan tuhoaminen) edellyttämät valmistelut samanaikaisesti kun osa joukoista oli vielä Suomussalmen alueella ns. maaston puhdistustehtävissä. Kuivas- ja Kuomasjärven väliselle kannakselle siirrettiin II/JR 27, joka otti samalla rintamavastuun alueella irrottaen mm. SissiP 1:n joukot aluksi divisioonan reserviksi. Mainittu pataljoona sai kuitenkin vuoden viimeisenä päivänä hyökkäyskäskyn, jonka mukaan sen tuli edetä etelän kautta kiertäen Haukilan kylä seudulla itään johtavalle tielle Kuomasjoella taistelevien neuvostojoukkojen selustaan. 1. tammikuuta 1940 pataljoona oli siirtymässä hyökkäysasemiin ja sai samalla kosketuksen puna-armeijan joukkoihin (joiden olisi tehtävänsä mukaan kierrettävä etelän kautta suomalaisjoukkojen selustaan). Nelituntisen taistelun seurauksena suomalaiset saivat työnnettyä vastassa ollutta neuvostopataljoonaa taaksepäin, mutta suomalaishyökkäys pysähtyi puna-armeijan varustettujen asemien eteen noin kilometrin etenemisen jälkeen. Päivän aikana kaikki alueelle keskitetyt joukot alistettiin eversti Siilasvuolle, joka laati esikuntansa tuella oman hyökkäyssuunnitelmansa. Alkuperäisestä kaksipuoliseen (etelästä ja pohjoisesta) saarrostukseen perustuvasta suunnitelmasta luovuttiin ja hyökkäys päätettiin toteuttaa vain eteläsuunnasta saarrostaen. Suomalaiset aloittivat päivän aikana ensimmäiset hyökkäyksensä etelän kautta kiertävillä joukoillaan ja jatkoivat jo aloitettujen tielinjojen rakennustöitä, lisäsivät tiedusteluaan neuvostojoukkojen suuntaan sekä aloittivat siirtymismarssinsa käskettyihin lähtöasemiin.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.284-285</ref>

 

 

 

Kaksi seuraavaa vuorokautta suomalaiset käyttivät taistelutoiminnan ohella lisäjoukkojen keskittämiseen. Suomalaiset onnistuivat painamaan etelästä käsin neuvostodivisioonan joukkoja lähemmäksi Raatteeseen johtavan tien metsiä halkovaa uraa. Mm. IV/KT-Pr pystyi 4. tammikuuta hyökkäyksellään Eskolassa (muutama kilometri Raatteen tiestä etelään) lyömään neuvostojoukkojen vahvan puolustuskeskuksen saaden sotasaaliiksi mm. 2 kenttätykkiä ja 4 it-konekivääriä.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.287-288</ref>

 

[[Kuva:T 37.jpg|thumb|left|250px|Puna-armeijan 44. divisioonalla oli käytössään 44 hyökkäysvaunua, joista osa kuvassa olevaa T-37 - tyyppiä.<ref>Mika Kulju: Raatteen tie s.136</ref>]]

 

Päivän aikana divisioonan hyökkäysvoimien pääosat '''Haukilan alueella''' eivät saavuttaneet merkittäviä maastollisia voittoja, mutta neuvostodivisioonan kärjessä olleen puna-armeijan JR 25:n asema kävi koko ajan tukalammaksi ja illansuussa suomalaiset saivat jo ensimmäiset vankinsa. Osasto Kari aloitti oman hyökkäyksensä kohti Tyynelän kylää nelisen kilometriä etulinjan takana, mutta hyökkäys ei tuottanut päivän aikana tulosta lähinnä pst-aseiden puutteesta johtuen. '''Likoharjun suunnassa''' (noin 15 kilometriä etulinjan takana) edennyt II/JR 64 pääsi aivan Raatteen tien tuntumaan, mutta ei saanut sitä vielä katkaistuksi. Myöskään I/JR 64 ei saanut vielä katkaistua Raatteen tietä kymmenen kilometriä etulinjan takana (Eskolasta pohjoiseen) jouduttuaan ensin hyökkäämään kahden neuvostojoukkojen varustaman aseman läpi.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.289-293</ref>

[[Kuva:Tolvajärven taistelijoita.jpg|thumb|250px|Suomalaiset käyttivät taistelualueella runsaasti suksia esim. keskitysmarsseihin.]]

{{pääartikkeli|[[Kuhmon taistelut]]}}

 

 

9. divisioonan esikunta aloitti hyökkäyssuunnitelmansa laatimisen jo ennen siirtymistään Kuhmoon. Hyökkäyssuunnitelma oli hyvin samankaltainen kuin Raatteen tien hyökkäyssuunnitelma ja se hyväksyttiin Pohjois-Suomen Ryhmän esikunnassa 25. tammikuuta sellaisenaan. Divisioonan hyökkäyssuunnitelman mukaan hyökkäyksellä tulisi katkaista alueelle edenneen neuvostodivisioonan joukot useaan pienempään osaan. Neuvostodivisioona oli ryhmittynyt lähelle tielinjaa noin 40 kilometrin matkalla, joten suomalaisjoukkojen keskittämisellä tielinjan katkaisukohtiin uskottiin saatavan puna-armeijan joukot useampaan [[motti]]in. Prikaati Vuokko (mm. JR 25) alistettiin takaisin divisioonalle 28. tammikuuta.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss.219-221</ref>

18. helmikuuta neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Kuusijoen asemissa olleen III/JR 65:n joukkoja vastaan.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 ss. 237-238</ref> Taisteluissa pataljoonista II/JR 65 ja III/JR 65 kärsivät merkittäviä tappioita. Jälkimmäinen pataljoona oli menettänyt muutamassa vuorokaudessa noin 160 miestään kaatuneina ja haavoittuneina. Pataljoona käy hyvin esimerkiksi joukkojen suuresta mieshukasta. Määrävahvuisessa jalkaväkipataljoonassa olisi pitänyt olla yhteensä 845 miestä, mutta aiemmin mainittujen (160 miestä) tappioiden jälkeen III/JR 65:n vahvuus oli enää 109 miestä sen siirtyessä rykmentin reserviksi.<ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s. 238</ref>

 

 

 

== Tappiot ==