Ero sivun ”Stalag 309” versioiden välillä

'''Stalag 309''' oli [[jatkosota|jatkosodan]] aikana Pohjois-Suomessa rintamavastuuta pitäneiden [[natsi-Saksa]]n sotavoimien [[sotavanki]]leiri [[neuvostoliitto]]laisille sotavangeille. Leirillä toimi kuulustelutehtävissä myös [[Einsatzkommando Finnland]], Suomen [[Valtiollinen poliisi|valtiollisen poliisin]] toimihenkilöiden muodostama [[RSHA|Pääturvallisuusvirasto RSHA]]:n alainen Saksan turvallisuuspoliisin erikoisyksikkö. Leirin komentajinakomentajana toimi everstiluutnantti Unger, jota seurasi elokuussa 1942 eversti Arthur Buchwiser.<ref name="Lars Westerlund">Westerlund 2008, s.34-35</ref>

Leiri sijaitsi [[Kuolajärvi|Kuolajärvellä]], [[Alakurtti]]in ja [[Saija (Salla)|Saija]]an<ref name="Lars Westerlund">Westerlund 2008, s.32-33</ref> johtavien maanteiden risteyksestä luoteiseenluoteeseen. Leiri perustettiin alun perin 1941 hallinnolliseksi yksiköksi [[Saksan XXII Armeijakunta|Saksan sotilaspiiri XXII:n]] alaisuuteen [[Kassel]]issa. Leiri toimi Kuolajärvellä vuoteen 1944.<ref name="kaleva">Murtovaara/Kaleva 2008</ref> Leirin nimessä ''Stalag'' on {{Lyhenne|Stammlager für kriegsgefangene Mannschaften und Unteroffiziere}} ({{k-fi|sotavankileiri miehistölle ja aliupseereille}}), numerokoodi 30 merkitsee leiriä neuvostosotavangeille ja numero 9 on järjestysnumero.<ref name="Lars Westerlund">Westerlund 2008, s.32-33</ref>

Kuolajärvi oli luonteeltaan keskusleiri, työleiri ja järjestelyleiri,jolta huollettiin muita paikkakuntia ja yksiköitä sotavankileireillä. Stalag-haaraleirejä ({{k-de|Zweiglager}}) oli yhdeksällä paikkakunnalla: ZL [[Alakurtti]], ZL [[Vuojärvi]], ZL [[Rovajärvi]], ZL [[Korpijärvi (sotavankileiri)|Korpijärvi]], ZL [[Kairala]], ZL [[Nurmi (sotavankileiri)|Nurmi]], ZL [[Lampela (Salla)|Lampela]], ZL [[Seipäjärvi]] ja ZL [[Rovaniemi]].<ref name="Lars Westerlund"/>

Kuolajärven leiriä ympäröi 2,5 metriä korkea, kaksinkertainen [[piikkilanka]]-aita. Kaksoisaitauksen väliin oli paalujen, rautalangan ja säilykepurkkien avulla viritetty hälytyslaite ja sisäaitaan oli kiinnitetty venäjänkielisiä julisteita. Aluksi sotavangit asuivat 30 hengen turvemajoissa, jotka he itse rakensivat. Syksyllä 1941 oli valmiina muutama [[parakki]], jotka olivatoli jaettu kolmeen osaan. Parakeissa oli aluksi vain tilapäiset tulisijat tiiliskivistä.<ref name="Lars Westerlund"/> Muista parakeista piikkilanka-aidalla eristettynä oli rangaistusparakki, jota muut vangit eivät saaneet lähestyä ampumisen uhalla.<ref name="silvennoinen263">Silvennoinen 2008, s. 263</ref>

Leirin vangeista surmattiin tuntematon määrä, esimerkiksi [[Kommunisti|kommunisteiksi]] kuulusteluissa paljastuneet henkilöt. Vangit kuljetettiin [[Korja]]an johtavan tien varressa, 30 kilometriä Sallasta olevalle alueelle, jossa heidät surmattiin ja haudattiin [[Joukkohauta|joukkohautoihin]] lentopommien jättämiin suuriin pommikuoppiin.<ref name="silvennoinen263"/> Teloituksista on myös silminnäkijäkuvaus: teiden aurausryhmässä palvellut saksalaissotilas näki tapahtumat ja otti salaa myös valokuvia, jotka ovat nykyisin Hessenin valtionarkistossa. Sotilaan mukaan vangit määrättiin riisumaan vaatteensa ja pukemaan päällensä pahvinen säkki. Sen jälkeen heidät komennettiin marssimaan pommikuoppaan ja ammuttiin. Yhteen kuoppaan mahtui noin 150-200150–200 ruumista.<ref>Ahtiainen/HS, 2008</ref>