Ero sivun ”8,8 cm FlaK 18” versioiden välillä

54 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (Removing Link GA template (handled by wikidata))
[[Image:8,8-cm-Flugabwehrkanone 37.8.8 cm anti-aircraft cannon 37.JPG|thumb|275px|88 ItK 37 RMB varustettuna Sonderanhänger 202-ajolaitteilla [[Ilmatorjuntamuseo]]ssa [[Tuusula]]n [[Hyrylä]]ssä ]]
[[Kuva:Bundesarchiv_Bild_101I-635-3999-24,_Deutschland,_Flak-Batterie_in_Feuerstellung.jpg|thumb|275px|Saksalainen 88 mm ilmatorjuntatykki tuliasemassa. Putkeen maalatut renkaat kertovat patterin yhdestätoista alasampumasta viholliskoneesta.]]
'''8,8 cm FlaK 18''' oli [[natsi-Saksa|saksasaksalainen]]lainen [[ilmatorjunta]]kanuuna ({{k-de|Flugabwehrkanone}}), joka palveli enimmäkseen [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]. 8,8 cm FlaK ei ollut yksi tykkimalli, vaan sarja [[ilmatorjuntatykki|ilmatorjuntatykkejä]], jotka oli nimetty mallinumeroilla 18, 36 ja 37. Tykin Flak 37 -malli palveli [[Suomen puolustusvoimat|Suomen]] ilmatorjunta- ja rannikkotykistössä nimellä '''88 ItK 37 RMB'''.
 
== Suunnittelu ja mallit ==
Tykin suunnittelutyö alkoi saksalaisen Kruppin[[Krupp]]in tehtaan insinöörien toimesta ruotsalaisen [[Bofors]]in tiloissa Ruotsissa 1920-luvun lopussa. Tällainen järjestely oli tarpeen [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen Saksan ilmatorjunta-aseistukselle asettamien rajoitusten takia. Samasta syystä tykin ensimmäisen mallinumero on hämäystarkoituksessa 18, vaikka se suunniteltiin 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. [[Kaliiperi]] oli perinteinen saksalainen 88 millimetriä, jota oli käytetty jo [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikaisissa saksalaisissa ilmatorjuntatykeissä. Tykin ensimmäisen mallin, 8,8 cm FlaK 18:n prototyypit valmistettiin vuonna [[1931]]. Vuonna 1932 katsottiin Saksalla jälleen olevan oikeus varustautua ja suunnittelutyö saatettiin loppuun ilmeisesti Saksan maaperällä vuoteen [[1933]] mennessä, jolloin sarjatuotanto alkoi. Tykin hinnaksi on alkuperäisdokumenteissa mainittu 31  750 Reichsmarkia[[Reichsmark]]ia.
 
Tykin suunnittelutyö alkoi saksalaisen Kruppin tehtaan insinöörien toimesta ruotsalaisen [[Bofors]]in tiloissa Ruotsissa 1920-luvun lopussa. Tällainen järjestely oli tarpeen [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen Saksan ilmatorjunta-aseistukselle asettamien rajoitusten takia. Samasta syystä tykin ensimmäisen mallinumero on hämäystarkoituksessa 18, vaikka se suunniteltiin 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. [[Kaliiperi]] oli perinteinen saksalainen 88 millimetriä, jota oli käytetty jo [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikaisissa saksalaisissa ilmatorjuntatykeissä. Tykin ensimmäisen mallin, 8,8 cm FlaK 18:n prototyypit valmistettiin vuonna [[1931]]. Vuonna 1932 katsottiin Saksalla jälleen olevan oikeus varustautua ja suunnittelutyö saatettiin loppuun ilmeisesti Saksan maaperällä vuoteen [[1933]] mennessä, jolloin sarjatuotanto alkoi. Tykin hinnaksi on alkuperäisdokumenteissa mainittu 31 750 Reichsmarkia.
 
Tulikasteensa 8,8 cm Flak 18 sai [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodassa]], jossa saksalaisten [[Legion Condor]]illa oli jonkin verran näitä tykkejä käytössään. 8,8 cm FlaK 18 osoittautui pian parhaaksi saksalaisten ilmatorjuntatykeistä, ja myös erinomaiseksi [[panssariajoneuvo]]jen tuhoamiseen pitkän matkan päästä. Tykin suuri massa merkitsi kuitenkin sitä, että sen vetämiseen tarvittiin raskas ajoneuvo. Panssaroimattomasta [[SdKfz 7|Sd. Kfz. 7]] -puolitelatraktorista tuli suosittu vetäjä. Kokemusten perusteella 8,8 cm FlaK 18:sta tehtiin parannettu malli, Flak 36, jossa useiden osien valmistusmenetelmät olivat aiempaa paremmin massatuotantoon sopivia. Tykissä oli myös uusi sisusputki, jossa putken kuluessa ei tarvinnut välttämättä vaihtaa koko putkea, vaan ainoastaan sisusputken kuluneet osat. Lisäksi lavettiin tehtiin pieniä muutoksia. Tästä versiosta kehitettiin 1940-luvun alussa saksalaisen raskaan [[Tiger]]-panssarivaunun [[88 mm KwK 36 L/56 panssarivaunukanuuna]]. Flak 36:sta seuraava ja viimeinen malli oli Flak 37. Tässä mallissa tärkeimpänä erona oli Flak 36:een se että ampuma-arvojen välittämiseen käytetty välitinjärjestelmä oli vaihdettu uuteen, parempaan malliin nimeltä Übertragungsgerät 37. Tykin kaikki kolme eri versiota käyttivät samoja ampumatarvikkeita ja niiden osat, putkia myöten, olivat pääsääntöisesti keskenään vaihtokelpoisia. Koska asetta käytettiin sodan aikana hyvin usein myös pinta-ammuntaan, alettiin kaikkiin tykin eri versioihin asentaa suojakilpiä. Jo mainittujen mallien lisäksi Flak 37:n lavetille valmistettiin tilapäisratkaisuna vähäisiä määriä 8,8 cm Flak 41:n 74 kaliiperia pitkällä putkella varustettua versiota nimeltä 8,8 cm Flak 37/41. Tämä ase käytti kuitenkin erilaisia, pidempihylsyisiä ja tehokkaampia ampumatarvikkeita.
 
== Tekniset ominaisuudet ==
 
Tykin putken pituus oli 4 930 millimetriä eli 56 kaliiperia. Hylsyn pituus oli 571 millimetriä. Tykin suurin torjuntakorkeus oli 10 500 metriä ja pintaan 14 800 metriä. Tykissä oli puoliautomaattinen [[kiilalukko]], eli [[hylsy]] poistui automaattisesti laukauksen jälkeen lukon jäädessä auki. Työnnettäessä uusi laukaus putkeen, lukko sulkeutui automaattisesti ja jäi vireeseen. Ainakin vielä FlaK 36 -mallin tykeissä oli lukonkehyksen vasemmalle puolelle kiinnitetty jousitoiminen puoliautomaattinen lataussillalla varustettu latauslaite joka työnsi laukauksen putkeen. Latauslaite siltoineen kuitenkin poistettiin useimmista tykeistä kentällä, sillä se oli epäluotettava, ja käsin lataamalla päästiin suurempaan tulinopeuteen. Teoreettinen tulinopeus oli 15–20 laukausta minuutissa ja käytännön maksimitulinopeus 12 laukausta minuutissa. Aseessa käytettiin iskunallilla varustettua patruunalaukausta ja sille oli olemassa lukuisia erilaisia ampumatarvikkeita, esimerkiksi [[Sirpalekranaatti|sirpale]]-, [[Panssarikranaatti|panssari]]- ja [[Ontelokranaatti|ontelokranaatteja]] sekä [[Valoammus|valoammuksia]]. Jokaisesta ampumatarviketyypistä oli tyypillisesti lisäksi eri versioita. Tulitettaessa ilmamaaleja, tavallisin ampumatarvike oli mekaanisella aikasytyttimellä varustettu sirpalekranaattilaukaus.
 
Lavetti oli tyypiltään nelihaarainen ristilavetti, jonka kaksi sivuille osoittavaa lavettihaaraa voitiin taittaa pystyyn marssin ajaksi. Tykkiä oli mahdollista kääntää kaksi täyttä kierrosta samaan suuntaan, eli sivusuuntausala oli 720 astetta ja maksimikoro 85 astetta. Ajolaitteisto koostui kahdesta erillisestä, erittäin nopeasti irrotettavissa olevasta yksiakselisesta osasta, jotka kiinnitettiin eteen- ja taaksepäin osoittaviin lavettihaaroihin. Ajolaitteistoa oli kahta hyvin samankaltaista mallia, joista ensimmäinen malli oli Sonderanhänger 201 ja uudempi, paranneltu versio Sonderanhänger 202. Marssipaino Sonderanhänger 201-ajolaitteistolla 7  000 kg ja Sonderanhänger 202:lla 8  200 kg, tuliasemapainon ollessa ajolaitteistosta riippumatta 5  000 kg.
 
== Käyttö ilmatorjunnassa ==
Tykkien suuntaaminen ja ammunta perustui patterin keskuslaskimen antamiin, kullekin tykille erikseen laskettuihin ampuma-arvoihin, jotka välitettiin sähköisellä välitinlaitteistolla kaapeleita pitkin jokaiselle tykille. Tykit eivät kuitenkaan olleet moottorisuunnattuja, vaan ne suunnattiin käsin välitinlaitteen välittämien arvojen mukaisesti. Välitinlaitteella saatiin myös keskuslaskimen määrittämät tiedot tarvittavasta aikasytyttimen viiveestä, ja käsketty viive asetettiin jokaisen tykin omalla mekaanisella aikautuskoneella kranaatteihin. Tykillä oli myös oma melko alkeellinen ilmatorjuntatähtäimensä jota ei juurikaan käytetty, sillä ammunta tapahtui käytännössä aina yksinomaan laskimelta tulevien arvojen mukaisesti. Ilmatorjunnassa 8,8 cm FlaKin vedettäviä malleja käytettiin liikkuvissa pattereissa ja kiinteätä versiota kiinteissä tuliasemissa. [[Strateginen pommitus|Strategisia pommituksia]] vastaan tykit järjestettiin suuriin pattereihin, joita liikutettiin harvoin. Elokuussa [[1944]] Saksan vahvuudessa oli 10 704 kapplaletta Flak 18, 36 ja 37 -tykkiä, suurin osa ilmatorjuntakäytössä.
 
Tykkien suuntaaminen ja ammunta perustui patterin keskuslaskimen antamiin, kullekin tykille erikseen laskettuihin ampuma-arvoihin, jotka välitettiin sähköisellä välitinlaitteistolla kaapeleita pitkin jokaiselle tykille. Tykit eivät kuitenkaan olleet moottorisuunnattuja, vaan ne suunnattiin käsin välitinlaitteen välittämien arvojen mukaisesti. Välitinlaitteella saatiin myös keskuslaskimen määrittämät tiedot tarvittavasta aikasytyttimen viiveestä, ja käsketty viive asetettiin jokaisen tykin omalla mekaanisella aikautuskoneella kranaatteihin. Tykillä oli myös oma melko alkeellinen ilmatorjuntatähtäimensä jota ei juurikaan käytetty, sillä ammunta tapahtui käytännössä aina yksinomaan laskimelta tulevien arvojen mukaisesti. Ilmatorjunnassa 8,8 cm FlaKin vedettäviä malleja käytettiin liikkuvissa pattereissa ja kiinteätä versiota kiinteissä tuliasemissa. [[Strateginen pommitus|Strategisia pommituksia]] vastaan tykit järjestettiin suuriin pattereihin, joita liikutettiin harvoin. Elokuussa [[1944]] Saksan vahvuudessa oli 10 704 kapplaletta Flak 18, 36 ja 37 -tykkiä, suurin osa ilmatorjuntakäytössä.
 
[[Image:Z.F. 20E reticle 8,8cm Flak 18,36,37 Direct Fire Sight.jpg|thumb|200px|8,8 cm Flak 18,36 ja 37 -tykeissä pinta-ammuntaan käytetyn Z.F. 20E -mallisen suora-ammuntatähtäimen näkökenttä]]
 
== Käyttö pinta-ammunnassa ==
Ranskan valtauksen aikana keväällä 1940 8,8 cm FlaKia jouduttiin käyttämään toistuvasti [[panssarintorjunta]]an ranskalaisten ja brittien raskaita panssarivaunuja vastaan, joihin muut aseet eivät tehonneet. Panssarintorjuntakäyttö yleistyi edelleen [[Pohjois-Afrikan sotarintama toisessa(toinen maailmansodassamaailmansota)|Pohjois-Afrikan]] ja [[Itärintama (toinen maailmansota)|Neuvostoliiton rintamilla]]. Yleisimmät panssarintorjuntaan käytetyt ammukset olivat 8,8 cm Panzergranate ja [[Panzergranate 39|8,8 cm Panzergranate 39]] -panssarikranaatit, joista viimeksi mainittu oli uudempi ja sillä oli hieman parempi läpäisykyky. Panssarikranaatit pystyivät kumpikin lävistämään hyvinkin yli 100 millimetriä panssaria 1 000 metrin etäisyydeltä, mikä oli muille aseille saavuttamaton määrä sodan alkuvuosina ja riittävä kaikkia paitsi parhaiten panssaroituja vaunuja vastaan vielä [[vuonna 1945]]. Panssarikranaateilla voitiin tuhota myös vihollisen [[kantalinnoite]]ttuja asemia. Panssarintorjunnassa 8,8 cm FlaKin suuresta painosta johtuva kömpelyys, korkea profiili ja huono miehistön suoja, tykkiin pinta-ammuntakäyttöä silmällä pitäen lisätystä kilvestä huolimatta, olivat kuitenkin ongelmallisia. Panssarintorjunnan lisäksi tykkiä käytettiin omien maajoukkojen taistelun tukemiseen suora-ammuntana sirpalekranaateilla.
 
Ranskan valtauksen aikana keväällä 1940 8,8 cm FlaKia jouduttiin käyttämään toistuvasti [[panssarintorjunta]]an ranskalaisten ja brittien raskaita panssarivaunuja vastaan, joihin muut aseet eivät tehonneet. Panssarintorjuntakäyttö yleistyi edelleen [[Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa|Pohjois-Afrikan]] ja [[Itärintama (toinen maailmansota)|Neuvostoliiton rintamilla]]. Yleisimmät panssarintorjuntaan käytetyt ammukset olivat 8,8 cm Panzergranate ja [[Panzergranate 39|8,8 cm Panzergranate 39]] -panssarikranaatit, joista viimeksi mainittu oli uudempi ja sillä oli hieman parempi läpäisykyky. Panssarikranaatit pystyivät kumpikin lävistämään hyvinkin yli 100 millimetriä panssaria 1 000 metrin etäisyydeltä, mikä oli muille aseille saavuttamaton määrä sodan alkuvuosina ja riittävä kaikkia paitsi parhaiten panssaroituja vaunuja vastaan vielä [[1945]]. Panssarikranaateilla voitiin tuhota myös vihollisen [[kantalinnoite]]ttuja asemia. Panssarintorjunnassa 8,8 cm FlaKin suuresta painosta johtuva kömpelyys, korkea profiili ja huono miehistön suoja, tykkiin pinta-ammuntakäyttöä silmällä pitäen lisätystä kilvestä huolimatta, olivat kuitenkin ongelmallisia. Panssarintorjunnan lisäksi tykkiä käytettiin omien maajoukkojen taistelun tukemiseen suora-ammuntana sirpalekranaateilla.
 
== Tykit Suomessa ==
8,8 cm FlaK 37:ää ostettiin Suomeen 90 kappaletta [[1943]]–[[1944]]vuosina 1943–1944. Ne palvelivat [[Jatkosota|jatkosodassa]] Suomen tärkeimpien kaupunkien ilmapuolustuksessa. Suomessa oli Flak 37 kaksi eri mallia, jotka erosivat toisistaan ainoastaan alalavetin osalta. Ensimmäisessä, Saksassa yleisemmässä, mutta Suomessa harvinaisemmassa versiossa oli tavanomainen ristilavetti ja Sonderanhänger 202 -ajolaitteisto. Tämä malli tunnettiin Suomessa nimellä 88 ItK 37 RMB (''88 millimetrin ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1937 mallia [[Rheinmetall-Borsig]]'').
 
8,8 cm FlaK 37:ää ostettiin Suomeen 90 kappaletta [[1943]]–[[1944]]. Ne palvelivat [[Jatkosota|jatkosodassa]] Suomen tärkeimpien kaupunkien ilmapuolustuksessa. Suomessa oli Flak 37 kaksi eri mallia, jotka erosivat toisistaan ainoastaan alalavetin osalta. Ensimmäisessä, Saksassa yleisemmässä, mutta Suomessa harvinaisemmassa versiossa oli tavanomainen ristilavetti ja Sonderanhänger 202-ajolaitteisto. Tämä malli tunnettiin Suomessa nimellä 88 ItK 37 RMB (''88 millimetrin ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1937 mallia [[Rheinmetall-Borsig]]'').
 
Varusmiehet antoivat sille tehtaanmerkistä RMB juontuvan lempinimen '''''Rämäpää'''''.
 
Toisessa, Suomessa yleisemmässä mallissa ei ollut lainkaan ajolaitteistoa tai lavettihaaroja, sillä se oli suunniteltu yksinomaan kiinteitä ilmatorjuntapattereita varten ja kiinnitettiin pulttaamalla aluskartiostaan suoraan alustaansa. Suomessa tämän mallin nimitys oli 88 ItK 37 RMBK (kiinteä). Suomen ilmatorjunnan aseistuksesta ne poistettiin [[1977]] ja ne muunnettiin [[rannikkotykistö]]n käyttöön rannikkotykkinä. Ne poistettiin palveluskäytöstä [[2000-vuosikymmen]]envuosikymmenen alussa.
 
Useita RMB-tykkejä on muistomerkkeinä usealla paikkakunnalla .<ref>[http://www.sotamuistomerkit.fi/wiki/index.php/Jatkosota_1941_-_1944#Helsingin_ilmapuolustus_1941_.E2.80.93_1944 sotamuistomerkit.fi]</ref>
 
== Seuraaja ==
Saksalaisten tavoitteena oli korvata 8,8 cm FlaK 18 -sarjan tykit uudella pitkäputkisemmalla ja tehokkaammalla [[Rheinmetall-Borsig]]in suunnittelua olevalla [[8,8 cm Flak 41]] -tykillä. Tavoitteeseen ei kuitenkaan koskaan päästy, muun muassa Flak 41 -kaluston kanssa ilmenneiden ongelmien vuoksi.
 
Saksalaisten tavoitteena oli korvata 8,8 cm FlaK 18 -sarjan tykit uudella pitkäputkisemmalla ja tehokkaammalla [[Rheinmetall-Borsig]]in suunnittelua olevalla [[8,8 cm Flak 41]] -tykillä. Tavoitteeseen ei kuitenkaan koskaan päästy, muun muassa Flak 41 -kaluston kanssa ilmenneiden ongelmien vuoksi.
 
== Lähteet ==
23 006

muokkausta