Öljyvärejä alettiin käyttää 1400-luvulla. Sitä ennen oli käytetty [[Temperaväri|temperavärejä]], joita tehtiin vedessä liotetuista väripigmenteistä, joihin sekoitettiin munankeltuaista tai [[kaseiini]]a. Hollantilaisen [[Jan van Eyck]]in sanotaan usein olleen ensimmäinen, joka käytti öljyä pigmenttien sideaineena,. muttaOn onkuitenkin todennäköistä, että jotkut häntä edeltäneet taiteilijatkin tekivät öljyväreillä kokeiluja.<ref name="harrison-132">Harrison, s. 132.</ref> Saksalainen munkki Theophilus kuvaili jo noin vuonna 1100 puupinnalle öljyväreillä tehtyä maalausta ja samalla valitteli öljymaalin pitkää kuivumisaikaa. Öljyväreillä saatiin aikaan aiempaa tasaisempia ja kiiltävämpiä pintoja. Niiden joustavuus temperaväreihin verrattuna mahdollisti myös sen, että työ voitiin tehdä ateljeessa, kangas voitiin kääriä kokoon ja levittää toisaalla uudelleen. Öljyvärien pitempi kuivumisaika mahdollisti myös taiteilijalle aiempaa suuremman vapauden muokata työtään tekovaiheessa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Januszczak, Waldemar | Nimeke =Kuvataiteen käsialat | Vuosi =1989 (alkuteos 1980) | Sivu =7, 18 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Weilin+Göös | Tunniste =ISBN 951-35-4739-6 | Viitattu = 23.9.2014 }}</ref>
Aluksi öljyvärejä käytettiin temperavärin kanssa sekatekniikkana ja myös öljyllä maalattiin puulle. [[Antonello da Messina]]n sanotaan tuoneen öljyvärin Italiaan. Läpi renessanssiajan öljyvärejä käytettiin ohuina kerroksina, joiden läpi pohjustus tai pohjamaalaus kuulsi. [[Giovanni Bellini]] kokeili ensimmäisten joukossa peittävämpää öljymaalausta.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 837. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref> Täyteläisempiä ja sileämpiä öljyväripintoja saatiin aikaan [[Laseeraus|laseeraamalla]]. Myöhemmin siveltimenjäljestä tehtiin paksumpi, ja siitä tuli maalauksen keskeinen tekijä; tällaisesta tyylistä tunnettu esimerkki on [[Rembrandt]] ja myöhemmin [[Impressionismi|impressionistit]].<ref name="harrison-132" />
