Ero sivun ”Yhdysvaltain vapaussota” versioiden välillä

| vaikutukset =

| lopputulos = Yhdysvaltain voitto

| taistelija2 = {{Yhdysvallat}}<br>{{Ranska}}<br>{{Espanja}}<br>[[Yhdistyneet provinssit]]

| komentaja1 = [[William Howe]]<br>[[Henry Clinton]]<br>[[Charles Cornwallis]]<br>[[John Burgoyne]]<br>[[Joseph Brant]]

Vuonna 1774 Englanti [[Quebec Act|liitti]] [[Ohio (joki)|Ohiolaakson]] maat [[Quebec|Quebecin provinssiin]] torjuen näin [[Virginia]]n, [[New York (osavaltio)|New Yorkin]], [[Connecticut]]in ja [[Massachusetts]]in vaatimukset alueeseen. Teon pyrkimyksenä oli hallinnon tehostaminen ja tuottoisan [[Turkiskauppa|turkiskaupan]] turvaaminen [[Lontoo]]n kauppiaiden käsiin. Toimenpide kuitenkin vain joudutti Englannin ja sen siirtokuntien lopullista välirikkoa.<ref name="Henri 1985 56">Henriksson 1985, s. 56.</ref>

 

===Massachusetts===

Bostonissa vallankumouksellisten aktiivinen toiminta johti maakunnallisen parlamentin lakkauttamiseen [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|Britannian parlamentin]] toimesta vuonna 1774. Yleinen vastarinta toimenpiteitä kohtaan pakotti kuitenkin vastanimitetyt kuninkaan viranhaltijat eroamaan tai hakeutumaan turvaan Bostoniin. Brittien vakinaisen väen ylipäällikkö, [[kenraaliluutnantti]] [[Thomas Gage]] komensi neljää [[rykmentti]]ä Bostonin päämajastaan käsin, mutta maaseutu oli vallankumouksellisten käsissä.

 

Sodan edetessä britit kunnostivat vanhoja linjalaivojaan jä lähettivät sotaan uusia pienempiä aluksia. Heidän laivastonsä määrä oli enimmillään 468 alusta.<ref name="Lan 2009 147">Lanning 2009. s. 147.</ref> 1770-luvun lopulla brittien meritaistelut kokivat takaiskun Ranskan laivaston liittyessä tukemaan siirtokuntien laivastoa. Myös [[Espanja]] lähetti 50 alusta itsenäisyystaistelijoiden tueksi. Vuonna 1781 [[Uudet Alankomaat|Hollannin]] laivasto lähetti aluksiaan [[Pohjanmeri|Pohjanmerelle]] tukemaan Yhdysvaltain ja heidän liittolaistensa laivaliikennettä.<ref name="Lan 2009 148">Lanning 2009. s. 148.</ref> Muut Euroopan maat pysyivät puolueettomina, mutta esimerkiksi [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta]], [[Venäjä]] ja [[Tanska]] kävivät passiivista sotaa Britannia vastaan lisäämällä kaupankäyntiä amerikkalaisten kanssa.<ref name="Lan 2009 22">Lanning 2009. s. 22.</ref>

 

===Sodan loppu===

 

Sotatoimien koordinoimiseksi siirtokuntien kongressi perusti vakinaisen armeijan ja nimitti [[George Washington]]in sen johtoon 15. kesäkuuta 1775. Siirtokuntien armeija oli jatkuvassa kehitysvaiheessa ja Washington joutui vastentahtoisesti vahvistamaan vakinaista väkeä miliisijoukoilla. Vaikka kahdeksan sotavuoden aikana vakinaisessa armeijassa ja miliisijoukoissa palvelikin 250&nbsp;000 miestä, amerikkalaisten puolella ei samanaikaisesti ollut aseissa kuin korkeintaan 90&nbsp;000 sotilasta. Pohjois-Amerikassa sotineet armeijat olivat Euroopan mittakaavassa pieniä ja Washingtonilla oli parhaimmillaan henkilökohtaisessa komennossaan enintään 17&nbsp;000 sotilasta.<ref name="Bla 1991 27-29">Black 1991. s. 27 - 29.</ref><ref name="Boa 1966. 264">Boatner 1966 s. 264.</ref> <ref name="Duf 1987 17">Duffy 1987 s. 17.</ref> Siirtokuntien laivastossa ja kaapparialuksissa palveli sodan aikana noin 55&nbsp;000 merimiestä.<ref name="Priv">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.usmm.org/revolution.html|Nimeke=Privateers and Mariners in the Revolutionary War|Julkaisu=usmm.org|Viitattu=9.8.2014|Kieli={{en}}}}</ref>

 

Vuoden 1775 alussa koko Britannian armeija maailmanlaajuisesti oli kooltaan 36&nbsp;000 sotilasta, jota vahvistettiin sodanajan värväyksellä. Tämän lisäksi britit palkkasivat sodan aikana noin 30&nbsp;000 saksalaista palkkasoturia, joita kutsuttiin yleisesti ”hesseniläisiksi”, sillä monet heistä olivat kotoisin [[Hessen-Kassel]]in pienvaltiosta. Käytännössä hesseniläiset olivat kolmasosa Pohjois-Amerikassa taistelleista brittijoukoista, joissa oli yhteensä 60&nbsp;000 sotilasta laajalla alueella Kanadasta Floridaan. <ref name="Boa 1966. 424-466, 655">Boatner 1966 s. 424 - 466.</ref>

===Mustat ja intiaanit ===

[[Tiedosto:Joseph Brant after George Romney.jpg|thumb|200px|Irokeesien sotajoukkojen ylin päällikkö [[Joseph Brant]] ([[George Romney]]n maalaus.]]

Siirtokunnan armeijan miehistöpulan johdosta Washington poisti tammikuussa 1776 mustien värväyskiellon. [[Rhode Island]]issa ja [[Massachusetts]]issa muodostettiin täysin mustat armeijan yksiköt ja monille orjille luvattiin vapaus palvelusta vastaan. Myös [[Haiti]]sta tuli mustien yksikkö ranskalaisjoukkojen mukana. Arvioiden mukaan ainakin 5&nbsp;000 mustaa sotilasta taisteli amerikkalaisten puolella.<ref name="Kap 1989 64-69">Kaplan 1989 s. 64 - 69.</ref>

 

==Sodan uhrit==

Ne tuhannet sotaveteraanit, jotka saivat työkyvyttömyyseläkkeen vapaussodan vammoistaan muodostivat todennäköisesti vain murto-osan paljon suuremmasta ryhmästä, josta moni kuoli ennen kuin heidän asiansa ehdittiin käsitellä. Pahasti haavoittuneiden tai kuolleiden amerikkalaisten yhteismääräksi arvioidaan noin 50&nbsp;000. (Tähän eivät sisälly siviilien määrät).<ref name="Shy 2001 250">Shy 2001 s. 250.</ref>

 

Siirtokuntien armeijan kuolleisuusluvut olisivat olleet vielä paljon suurempia ilman laajaa rokotusohjelmaa. Puheet isorokosta ja [[Biologinen sodankäynti|biologisesta sodankäynnistä]] levisivät jo Bostonin piirityksen aikaan talvella 1775 - 1776, jolloin brittien väitettiin tietoisesti lähettäneen tartunnan saaneita kaupunkilaisia Bostonin ympäristöön levittämään tautia.<ref name="Fenn 2001. 108">Fenn 2001 s. 108.</ref> - Washington käsitti miten vakavat seuraukset sotilaiden sairastumisella saattoivat olla ja vaati pakollisia rokotuksia kaikille uusille värvätyille. Lopulta rokotuskampanja käsitti koko siirtokunnan armeijan. Toimenpide toteutettiin vuosien 1777 - 78 aikana.<ref name="Fenn 2001. 260">Fenn 2001 s. 260.</ref>

 

 

==Seuraukset==

*{{Kirjaviite | Tekijä= Mackesy, Piers| Nimeke=The War for America, 1775-1783| Selite |Julkaisija=University of Nebraska Press| Vuosi=1993 |Tunniste=ISBN 978-0803281929|Kieli ={{en}} }}

*{{Kirjaviite | Tekijä= McCullough, David | Nimeke=1776 | Julkaisija=New York: Simon & Schuster, Inc| Vuosi=2005 |Tunniste=ISBN 0-7432-2671-2|Kieli ={{en}} }}

*{{Kirjaviite | Tekijä = Roper, Jon| Nimeke = The complete illustrated guide to the presidents of America | Vuosi =2008 | Selite = | Julkaisija = Lorenz Books | Tunniste = ISBN 978-0-7548-1858-8 | Kieli ={{en}} }}

*{{Kirjaviite| Tekijä=Shy, John |Nimeke= A People Numerous and Armed: Reflections on the Military Struggle for American Independence