Ero sivun ”Jean-Charles Pichegru” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p typo
Rivi 1:
[[Tiedosto:Pichegru.jpg|thumb|Jean-Charles Pichegru]]
'''Jean-Charles Pichegru''' ([[16. helmikuuta]] [[1761]] [[Arbois]], [[Jura (departementti)|Juran departementti]], [[Ranska]] – [[5. huhtikuuta]] [[1804]] [[Pariisi]]) oli ranskalainen kenraali [[Ranskan suuri vallankumous|suuren vallankumouksen]] ajalla. Hän johti [[Itävalta|Itävallalle]] kuuluneiden [[Alankomaat|Alankomaiden]] ja [[Hollanti (maakunta)|Hollannin]] valtausta, liittoutui myöhemmin salaa vastavallankumouksen kannattajien kanssa ja suunnitteli hyökkäyksen [[Napoleon I|Napoleon Bonapartea]] vastaan. Hänen nimensä on kaiverrettu [[Riemukaari (Pariisi)|Pariisin Riemukaareen]].
 
Pichegru osallistui sotilasuransa alkuvaiheissa [[Yhdysvaltain vapaussota]]an ja nousi nopeasti uralla Ranskan vallankumouksen aikana tasavallan kannattajien puolella. Hän osoitti heti ensimmäisistä taisteluista alkaen päättäväisyyttä ja taktista neuvokkuutta.
Rivi 6:
Palveltuaan 1792 esikuntatehtävissä Pichegru kohosi muun muassa [[Louis Antoine Léon de Saint-Just|Louis Antoine de Saint-Justin]] ja [[Maximilien Robespierre|Robespierren]] tukemana Reinin ja Moselin armeijakuntien ylipäälliköksi vuoden 1793 lopussa. Tässä tehtävässä hänen erityisenä ansionaan pidetään joukkojen esimerkillistä kuria. Pichegru sai kunnianimen ”Isänmaan pelastaja” (''Sauveur de la Patrie'') tukahdutettuaan joukkoineen vallankumouksen vuonna III ''germinal''-kuun 12. päivän kansannousun (1. huhtikuuta 1795). Sen jälkeen hän sai komentoonsa Reinin, Pohjoisen sekä [[Sambren ja Meusen armeija]]t. Hänen sotilasuransa viimeiseksi urotyöksi jäi uhkarohkea [[Rein]]in ylitys sekä [[Mannheim]]in valloitus syyskuussa 1795.
 
Ylipäällikön asemassaan Pichegru piti yllä suhteita kuninkaanvallan kannattajiin. Hän otti vastaan heidän edustajansa hänelle [[Louis V Joseph de Bourbon-Condé|Condén prinssin]] nimissä tarjoaman salaisen tehtävän saattaa armeijansa yhteen maanpakolaisten kokoamien joukkojen kanssa. Tarkoituksena oli julistaa [[Ludvig XVIII]] kuninkaaksi ja marssia pääkaupunkiin. Suunnitelma epäonnistui, ja Pichegru joutui eroamaan 1796. Hän tuli kuitenkin valituksi [[Viidensadan neuvosto]]on 1797 kuningasmielisten johtajana.
 
Pichegru suunnitteli vielä samana vuonna syyskuun eli ''fructidor''-kuun vallankaappauksen, mutta hänet pidätettiin ja karkotettiin 14 muun päätekijän kanssa [[Ranskan Guayana]]an. Muut osalliset, kuten esimerkiksi [[Lazare Carnot|Carnot]] ja [[Vincent-Marie Viénot de Vaublanc|Vaublanc]], pakotetiinpakotettiin poistumaan maasta.
 
Pichegru pääsi karkotuspaikasta [[Suriname]]en, sieltä toukokuussa 1798 Lontooseen ja edelleen Saksaan. Elokuussa 1803 Pichegru saapui Pariisiin [[bretagne]]laisen vastarintamiehen ja [[Jakobiinit|jakobiinin]] Georges Cadoudalin kanssa johtaakseen kuningasmielisiä [[Napoleon I|Napoleon Bonapartea]] vastaan. Hänet kuitenkin kavallettiin ja pidätettiin 28. helmikuuta 1804. Huhtikuun alussa hänet löydettiin kuolleena sellistään [[Temple]]n vankilassa, nähtävästi hirttäytyneenä. Väitettiin, että hänet olisi surmattu Bonaparten käskystä, mutta tarinaa ei ole voitu todentaa.