Ero sivun ”Kolmivaihevirta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 15:
Keski-Euroopassa, erityisesti ranskankielisessä Belgiassa, on edelleen käytössä kolmivaihejärjestelmiä, jossa 230 V saadaan kahden vaihejohtimen väliltä. Tällöin kumpikaan johdin ei ole nollajohdin ja mm. pistorasioiden molemmissa koskettimissa on hengenvaarallinen (noin 133 V) jännite maahan verrattuna. Tämän vuoksi tällaisessa järjestelmässä olevissa nykyaikaisissa asennuksissa kaikki johdonsuojakytkimet katkaisevat molemmat johtimet (ranskaksi ''disjoncteur bipolaire''). Lisäksi [[vikavirtasuojakytkin]] (ranskaksi ''dispositif différentiel à courant résiduel'') kytkee sähköt pois, mikäli kyseisten kahden vaiheen välillä on virtaero. Tyypillisesti suoja laukeaa 30 milliampeerin erosta. Virtaero merkitsee sitä, että järjestelmässä on jossain vaiheen ja maan välinen virtapiiri, eli ongelmatilanne.
 
Pohjois-Amerikassa yksityisasuntoihin ei tule kolmivaihevirtaa, vaan aina kaksi vaihetta ja nolla, joiden vaihe-ero on 180° ja niiden välistä saa siten 240 V. Yleensä yksityisasunnon kuorma on pääkytkimellä (katkaisijalla) rajattu 200 ampeeriin. 120 V vaihejännitteen mukainen 208 V kolmivaihejärjestelmä on kuitenkin käytössä. Esimerkiksi kaupallisissa kiinteistöissä pistokejännite (120V nollajohtimen ja vaiheen välillä) saadaan aikaan kolmivaiheisilla 120/208V, kolmio-tähti tai yksivaiheisilla 120/240V kuivamuuntajilla. Jäähdytys ja muu LVI-kuorma yleensä kytketään kaupallisissa ja teollisissa kiinteistöissä 277/480V kolmivaihejärjestelmiin, joita syötetään tähtijärjestelmän kolmen vaiheen ja nollajohtimen kautta jakelumuuntajilta. Potentiaalintasaus (nolla ja suojamaan kytkentä yhteen) tapahtuu samoilla säännöillä kuin Suomessa pääkeskuksen sisällä.
 
==Kolmivaiheteho resistiivisellä kuormalla==