Ero sivun ”Pienikorvakettu” versioiden välillä

219 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
yleistä kielenhuoltoa
p (Viitetietojen täydennys)
(yleistä kielenhuoltoa)
| levinneisyys_teksti =
}}
'''Pienikorvakettu''' (''Atelocynus microtis''), ''joka tunnetaan myös nimellä '''pienikorvakoira, ''' tai '''zorro negro''' tai '''kärppäkettu'''<ref>[http://www.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Atelocynus%20microtis Atelocynus microtis] Luomus nimistötoimikunta</ref>, on Etelä-Amerikassa tavattava koiraeläin.
 
Pienikorvakettu tunnetaan useilla eri nimillä eri puolella maailmaa, kuten mm. Esimerkiksi Espanjassa se tunnetaan nimillä ''zorro de oreja corta, zorro ojizarco, zorro sabanero'' ja ''zorro negro'' ja Portugalissa puolestaan nimellä ''cachorro-do-mato-de-orelha-curta.''
 
Pienikorvakettujen esivanhemmat ovat sopeutuneet elämään trooppisissa sademetsissä. Sademetsässä sepienikorvakettu elää erilaisissa ympäristöissä, mieluustimutta mieluiten sellaisissa paikoissa, missäjossa on vähiten ihmisten aiheuttamia häiriöitä.
 
==Tuntomerkit==
Pienikorvakettu on ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja hoikka, sekäja lyhytraajainensillä jaon pyöreäkorvainenlyhyet raajat sekä pyöreät korvat. KuonoPienikorvaketun onkuono muistuttaa ketun kaltainenkuonoa, sekäja sen häntä on tuuhea.
Turkin väri vaihtelee tummasta punertavan harmaaseenpunertavanharmaaseen, mutta seturkki voi olla myös melkein tummansininentummansinertävä, kahvinruskea, tummanharmaa, kastanjanharmaa tai kastanjanmusta. harmaasta mustaan jaRakenteeltaan turkki on lyhyt, myös paksu ja pörröinen. Tassut ovat osittain räpylämäiset, sillä sepienikorvakettu on sopeutunut osittain vedenalaiseen elinympäristöön. Tämän lajinLajin naaraat ovat noin 1/3 osaa suurempia kuin urokset.
 
SePienikorvakettu liikkuu kevyesti kuin kissa. Rintakehä on hieman kapea, ja siinärintakehässä turkin tummat sävyt sekoittuvat myös kirkkaiden värien kanssa,. vatsaVatsa on punertava. Tällä lajillaPitkäkorvaketulla on pitkänomainen pää ja pitkät koiramaiset hampaat, ulkonevatjoista hampaatkulmahampaat näkyvät usein ulos myös suun ollessa kiinni.
 
==Ruokavalio==
Pienikorvakettu on pääasiassa lihansyöjä, ja suurimmansen osanruokavalio senkoostuu ruokavaliostasuurimmaksi muodostaaosaksi kalakalasta, hyönteisethyönteisistä sekäja pienetpienistä nisäkkäätnisäkkäistä. Cocha Cashun biologinen asema Perussa on tutkinut pienenkorvaketun ruokavaliota, ja se on saanut seuraavanlaisen tuloksen: kalaa 28%, hyönteisiä 17%, pieniä nisäkkätiä 13%, erilaisia hedelmiä 10%, lintuja 10%, rapuja 10%, sammakkoja 4% ja matelijoita 3%.{{Lähde}}
 
==Lisääntyminen ja käyttäytyminen==
Tämän lajinPitkäkorvaketun ainutlaatuinen käyttäytyminen ei ole tyypillistä muille koiraeläimille. Nämä lajin edustajatPitkäkorvaketut suosivat yksinäistä elämää. Kiihtyneet urokset nostavat usein selkäkarvansa pystyyn ja innoissaansuihkuttavat ne suihkuttavattoisinaan myskiä hännän alla olevista rauhasista.
 
Pienikorvaketun elinkaari on tuntematon,. senLajin edustajien keskimääräistä ikääelinikää ei tiedetä, eikä tiineysajastalajin tiineysajastakaan ole tietoa. Oletetaan, että laji saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden iässä.
 
==Uhat, selviytyminen ja ekologinen lokeroituminen==
Pienikorvakettu kilpailee ravinnosta mm. jaguaarin, puuman, oselotin, isosaukon sekä pensasketun kanssa.
 
Villikoirat aiheuttavat merkittävän uhan pienikorvakettukannalle, koska ne helpottavat tautien leviämistä, kuten penikkatautiapenikkataudin sekä rabiestarabieksen, villeille lajeilleleviämistä. Myös ihmiset vaikuttavat kannan pienenemiseen tuhoamalla lajien luonnollista elinympäristöä sademetsissä. Tutkijoilla on silti vain vähän tietoa lajin biologiasta.
 
==Aseman säilyttäminen==
Pienikorvakettu kantaa seurataan, sillä sitälajia voi pian uhata sukupuutto. LajilleLajista ei ole mitääntehty kattavaaminkäänlaista jakattavaa geneettisiägeneettistä tutkimuksiatutkimusta.
 
== Lähteet ==
Rekisteröitymätön käyttäjä